Tuoksuvatukka

Mukavan lämmintä syyskuun iltaa. Häikäisevän kaunis ja lämmin ilta, + 18', eikä pilvenhattaraa. 

Eipä uskoisi ilmojen perusteella syksyksi. Pienet ovat nykyään syyspuuhamme entisiin aikoihin verraten. Näissä ei kauaa aikailla tarvitse. 

Punaiset viinimarjat, se muutama ämpärillinen, tuli poimittua parina viikonloppuna, jotka sitten hetimiten keitettiin ja pullotettiin.

Loput marjat annoimme itsepoimintaan ja jos oikein laskin, niin meidän lisäksemme viisi eri kattilakuntaa kävi poimimassa itselleen tarpeellisen määrän.

Loput marjat saivat taas jäädä lintujen syötäviksi. Tosin ei niitä ole kuin muutamia marjaterttuja ihan alimmilla oksilla.

 Sopisihan sitä satoa kantaa kellarinsuojiin vaikka kuinka paljon, mutta meilläpä ei kasvateta mitään talvisäilöttävää. 

Vuosia sitten eräänä keväänä miäs unohti merkata vuokralaiselle pernamaan paikan, eikä sen jälkeen pernaa ole istutettu muinakaan keväisinä päivinä.

Kulku kellariin on tehtävä nöyrästi, pää kumarassa. Vuosien odottelun jälkeen kellarin päälle istutetut tuoksuvatukat ovat villiintyneet ja tehneet sen mikä niiden tarkoitus olikin. Varjostaa kellari.

Suuri kellari sijaitsee ihan pihapiirissä, johon on hyvä poiketa viemään viileään milloin mitäkin.
On täällä säilötty joskus mehiläisiäkin, jotka lähtivät suurena parvena pesältään omille teilleen.

Maakellari on ihan paras paikka.

Vaikka vain muutamalle mehupullolle =)