Hulabaloo!

Kuukausi vaihtui joulukuuksi yhtä harmaana ja pimeänä kuin päättyi marraskuu. Tosin nyt ollaan pakkasen puolella. 
Takana on kuukausi työttömyyttä, osa-aikainen työkin päättyi viikko sitten. Kodin askareita, ne kaikki vuosiksi odottamaan jääneet työt, ovat kiltisti odottaneet minua. 
Keittiön pöytä on niin piukassa tavaraa ja keskeneräistä työtä, että kyllä siinä raivauksen saa tehdä, että saa itselleen ruokapaikan. Edes pienen sellaisen.

Ihan pikkaisen olen viiveellä adventtilynttelikköni kanssa, mutta idea kypsyi hiljakseen. Ei nyt ihan sellainen tullut, jonka olisin halunnut, mutta tällä mennään tämä adventinaika.

Miäs hilikoonasi kynttilämansetit ja minä kuumaliimasi koristeet. On ihana omistaa vanhoja metallilaatikoita, paljon. 
Kun kurkkaan laatikon kannen alle, yllätyn kuinka minä olen tänne tällaisia koristuksia ostanut? Mitään ei täydy lähteä hakemaan, kunhan avaan seuraavankin laatikon ja otan tuotteen käyttööni.

Kuinka voikaan ilahtua näkemästään ja lataan uuden liimapötkön pistooliini.

Numerot ovat loogisesti sopivan epäloogisessa epäjärjestyksessä, mutta näinhän sen pitääkin mennä. Sinne suuntaan, mikä hyvältä tuntuu.

Ulkoistin aamulla pienen koristekuusen jossa oli muutama omppu. Punainenhan tuo mukavaa pirteyttä harmauteen.

Homma meinas lipsahtaa pröystäilyn puolelle. Onneksi miähet tulivat kotiin ja piti päästä syömään, joten koristaminen sai jäädä sikseen.

Mansettien päälle asettelin lasikipot, joissa voin polttaa turvallisesti votiiveja.

Asettelin samalla joulukalenterisukkarivistön adventtikynttelikön päälle. Pikkaisen niiden varjot jo kielivät, että haluavat tulla myös kuviin.

Pesin huuvan reunaa koristavan pellavan ja siihen virkkaamani pitsin, jotka näkyvät nyt tosi hienosti =)
Ihan sama, vaikka olisi ollut noet ja pölyt pesemättä. Niin täyteen huuvan reuna tuli.

Neuloin sukat viime syksynä, kaikki 23 kpl, 24. oli jo valmiina, mutta sen suuruudesta johtuen en laittanut sitä tähän riviin.

Ahdastahan tässä on jo nytkin, mutta kun en aio täyttää sukkia mitenkään, niin kyllä nuo siinä pellavaisessa pysyvät kiinni yhden kuukauden ajan.

Nuo rakkauden lapsukaiset, ihanat mussukaiset, ovatten jo niin "aikuisia", että eivät käy enää joka paikassa näppylöineen.
Kuvissa lapsemme, Ari Salmisen piirtäminä.