maanantai 1. joulukuuta 2014

Hulabaloo!

Kuukausi vaihtui joulukuuksi yhtä harmaana ja pimeänä kuin päättyi marraskuu. Tosin nyt ollaan pakkasen puolella. 
Takana on kuukausi työttömyyttä, osa-aikainen työkin päättyi viikko sitten. Kodin askareita, ne kaikki vuosiksi odottamaan jääneet työt, ovat kiltisti odottaneet minua. 
Keittiön pöytä on niin piukassa tavaraa ja keskeneräistä työtä, että kyllä siinä raivauksen saa tehdä, että saa itselleen ruokapaikan. Edes pienen sellaisen.
Ihan pikkaisen olen viiveellä adventtilynttelikköni kanssa, mutta idea kypsyi hiljakseen. Ei nyt ihan sellainen tullut, jonka olisin halunnut, mutta tällä mennään tämä adventinaika.
Miäs hilikoonasi kynttilämansetit ja minä kuumaliimasi koristeet. On ihana omistaa vanhoja metallilaatikoita, paljon. 
Kun kurkkaan laatikon kannen alle, yllätyn kuinka minä olen tänne tällaisia koristuksia ostanut? Mitään ei täydy lähteä hakemaan, kunhan avaan seuraavankin laatikon ja otan tuotteen käyttööni.
Kuinka voikaan ilahtua näkemästään ja lataan uuden liimapötkön pistooliini.
Numerot ovat loogisesti sopivan epäloogisessa epäjärjestyksessä, mutta näinhän sen pitääkin mennä. Sinne suuntaan, mikä hyvältä tuntuu.
Ulkoistin aamulla pienen koristekuusen jossa oli muutama omppu. Punainenhan tuo mukavaa pirteyttä harmauteen.
Homma meinas lipsahtaa pröystäilyn puolelle. Onneksi miähet tulivat kotiin ja piti päästä syömään, joten koristaminen sai jäädä sikseen.
Mansettien päälle asettelin lasikipot, joissa voin polttaa turvallisesti votiiveja.
Asettelin samalla joulukalenterisukkarivistön adventtikynttelikön päälle. Pikkaisen niiden varjot jo kielivät, että haluavat tulla myös kuviin.
Pesin huuvan reunaa koristavan pellavan ja siihen virkkaamani pitsin, jotka näkyvät nyt tosi hienosti =)
Ihan sama, vaikka olisi ollut noet ja pölyt pesemättä. Niin täyteen huuvan reuna tuli.
Neuloin sukat viime syksynä, kaikki 23 kpl, 24. oli jo valmiina, mutta sen suuruudesta johtuen en laittanut sitä tähän riviin.
Ahdastahan tässä on jo nytkin, mutta kun en aio täyttää sukkia mitenkään, niin kyllä nuo siinä pellavaisessa pysyvät kiinni yhden kuukauden ajan.
Nuo rakkauden lapsukaiset, ihanat mussukaiset, ovatten jo niin "aikuisia", että eivät käy enää joka paikassa näppylöineen.
Kuvissa lapsemme, Ari Salmisen piirtäminä.


8 kommenttia:

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Ihana, ihana, ihana tuo adventtikynttelikkö!
Arvaa vaan, olenko tuollaista karahkaa etsinyt juurikin tuollaiseen käyttöön!
Kauniit on joulusukatkin.

satunNainen Paula kirjoitti...

Mahtava idea tuo adventtisukkakalenteri!! Jonain päivänä vielä ryöstän ne - tai ainakin idean!! :o)

intsu kirjoitti...

Kyllä on upea adventtikynttiläjuttu sulla! ja edelleen kaunis joulukalenterisi!

Sari kirjoitti...

Ihana adventtikynttelikkö ja joulukalenterisukat!
Minä vasenkätisenä olisin numeroinut nuo juuri samalla tavalla kuin sinäkin. Minä aloitan kaiken aina oikealta.
Nuo sukat ovat niin tosi söpöjä, että niistä tuli hyvälle tuulelle.

KristiinaS kirjoitti...

Ah, mulle tulee ihan ähky kun katson kaikkea kaunista mitä saat aikaiseksi;)
Juu, ei oo pakko katsoa eikä ähkyä kärsiä vaan ku mä niin tykkään katsoa näitä.

Tiinatei kirjoitti...

Nyt tuli kyllä ihan uusi sana - hilikoonasi? Komea sukkakokoelma, todella iloinen joulusomistus!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Joulusukkarivistö, mahtavaa ihanaa....

TeSa kirjoitti...

Rouva, tämän sain matkamuistoksi, kun kauniisti pyysin ja opastin ehtimään.

Paula, idea on kopsattavissa, sukat pistän piiloon!

Intsu, kiitos, Tykkään itsekin.

Sari, korkeimmalla paikalla on se suuri juhla.

Kristiina, iloitsen "ähkystäsi". Vaikka liika on aina liikaa.

Tiinatei, hilikooni on silikooni. Hasa on saha, ärmäkkä on rälläkkä, pöllö on polttoöljy...

Enkuli, kiitos.


Kiitos teille kaikille!