maanantai 8. joulukuuta 2014

Muutama kynttilä

 Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.

 Kynttilän historia ulottuu pitkälle, mutta omani, itse tehden, vain kolmen vuosikymmenen taa. 
Piti oikein muistella ja hakea tietoa kynttilän valmistuksen eri vaiheista. Sain yhden tekijän parafiinijämät muutama vuosi sitten ja sinnehän ne, kaapinkätköihin unhottuivat.
Kunnes joulumyrskyn jälkeen oli tarpeen kaikki jämätkin. Silloin päätin hakea loput emmeet, steariinit ja sydänlangat.
Meni vielä kolme lisävuotta ja sain lopultakin aikaa ja intoa aloittaa homman ontuvan kanssa. Tai oikeastaan juuri siksi. Arki ei riitä moisen asian tekemiseen, eikä itekseen ole kiva tehdä tällaisia määriä. Apukädet olivat tarpeen.
 Keräilin tyhjentyneet kynttiläpurkit uusiokäyttöön.
 Otimme suurimmat astiat kaapeista ja sovittelimme liedelle. Kuvassa mittakannu ja 10 l kattila.
 Ostin kahta erivahvuista sydänlankaa ja pohjanastoja.
 Kuumaliimattiin sopivan mittaiset sydänlangat kippojen pohjalle ja tikutettiin poltettava pää purkin reunaan.
 Alkusammutuskalusto on hyvä olla kädenulottuvilla, kun kyseessä on herkästi syttyvä materiaali.
 Kynttilämassa sulatetaan vesihauteessa, parafiinia ja steariinia.
 Hämmenetään, säädetään lieden lämpöä. Tuuletetaan tilaa ja laitetaan samalla kaikki valmiiksi lattian suojapaperia myöten.
 Kastokynttilöihin mittailtiin sopiva sydänlanka, joka teipattiin tukevaan rimaan.
 Kirkkaisiin kynttiläpurkkeihin kaadettiin värilientä ja annettiin massan jähmettyä tovin ennen seuraavaa täyttöä.
 Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

 Tummiin kippoihin valkoista kynttilämassaa.
Kastokynttilöiden kasvatus vei aikaa. Matsku meni aika täpärälle, mutta saimme kuitenkin valmiiksi 44 pitkää kynttilää.
 Välillä piti paikkailla miähen sormeakin, joka viilsi kunnon siivun kynttiläpäitä niistäessään. Pari kerrosta laastaria ja maalarinteippiä sai sormen jälleen toimintakuntoon.
 On ne niin södejä, kaikki vinkuroita, kukin omalla tavallaan.
 Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?


Anna- Mari Kaskinen

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kauniita kynttilöitä ja kova työ!

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Wau, tulipa niistä hienoja!
Tuollainn yhdessä touhuaminen on sitä parasta laatuaikaa, mielestäni :-)

mainamummu kirjoitti...

Kauniita kynttilöitä! Enpä itse ole vuosiin tehnyt kastamalla, kiitettävän työlästä hommaa :)
Raaskiiko noita lainkaan polttaa?!

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos.
Olemme tehneet miähen kanssa vuosia yhdessä töitä omalla tilalla ja yhdessä tekeminen sujuu edelleen.
Näissä kynttilöissä on se juurikin parasta, kun ne voi hävittää polttamalla =)