maanantai 9. helmikuuta 2015

Äänenvaimentimille

  Alkuvuodesta sitä pohdin, että miksi pieni lapsi hukkuu omiin vaatteisiinsa. Sitä samaa asiaa pohdittiin tyttären kanssa yhden työmatkani aikana, tunnin ajan, kun ajoin pihasta pihaan materiaalikuormani kanssa.
Siinä matkalla käytiin läpi bodyt ja potkarit, äitiyspakkaus ja sen sisällön ihanuus ja tarpeellisuus. Ehdimme pohtimaan tyttären voinnin ja Mötin kasvukäyränkin.
Samalla selkis, että hiukan on vaatelaatikossa vajautta pienen koon vaatteista.
 Viikonlopun lahjapöytää täydensi pusero ja housu yhdistelmä virkatuilla tuttinauhoilla. Ihan vain näin alkuunsa kuudella nauhalla. Somia pinkkejä rapureunuksin tai piparikaarin.
Nyt siellä ruudun takana ei sitten ähistä napeista, jotka kiinnittävät lenksut. Revin, venytin, kiristelin ja väänsin, enkä näissä testeissä saanut nappeja irtoamaan.
 Henkseliklipsut ja tuttirenkaat ostin viime syksynä messuilta Paapon standilta.
 

5 kommenttia:

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Tuttinarut tulevat varmasti hyötykäyttöön! Samalla logiikalla voinet tehdä lapasnaruja, tänä talvena ei ehkä vielä tarvetta, mutta ensi vuonna varmasti ;-)
vielä piti kommentoida edelliseen postaukseesi, että onpas sinulla kaunis tytär ♡

KristiinaS kirjoitti...

Revit ja riepotit nappeja . . . just joo tätä vaaaarallista nykyaikaa. Ehkä EU tekee direktiivin näistäkin vaiko joko sellainen on, että napit yms on kielletty lasten vermeistä.
Miten ihmeessä me ollaan selvitty hengissä.

intsu kirjoitti...

Ai,ai sitä mummia,joka on jo nyt aivan tulevan vauvan lumoissa. Hienoja tutinaruja ja niin tarpeellsia.

TeSa kirjoitti...

;) Kiitos kaunis teille.

Sari kirjoitti...

Teillähän on ollut ihanat kutsut ja nuo vaatteet ovat tosi söpöt. Samoin kuin tuttiketjut.