Maasälpä

Minähän innostun aika helposti tilaamaan uusia kässykirjoja, kun joku niitä suosittelee. Olen ajatellut, että kyllä minä joskus näistä jotain teen ja pikaisen selauksen jälkeen lykkään kirjan hyllyyn. Juu, ihan varmasti muistan omistavani opuksen.

Sain joululahjaksi ihanaa lankaa. Ei kuitenkaan kuvassa olevaa huivilankaa, mutta lankaa, josta ajattelen tekeväni huivin. 
Alkuvuodesta tein katsannon kirjahyllyyni ja haa, minullahan on oikeesti huivikirja! Veera Välimäen Huivileikki.
Taivas miten voi ihminen dementoitua. Kevään ajan olen selannut ja kelannut aikataulujani ja otin tämän välin neuloakseni edes yhden keväisen huivin. 
Puuvillaisena voin käyttää huivia lähes koko vuoden. Lankana tanskalainen Carolina ja Svarta Färet Tilda.

Ensinnä minun piti oppia uudet merkinnät ja sen jälkeen pääsin posottamaan aina oikeaa. Se on kivaa. 
Kaksi ensimmäistä kolmiota neuloin ohjeen mukaan, kolmannen tein kakkosen toistona.
Huivi kiepsahtaa kaulan ympärille letkeästi ja suojaa alati auton tuulettimen vuoksi kipeytyvää kurkkuani.

Vielä kuva ihanasta neuletakistani, jonka otin käyttöön ilmojen lämmittyä. Vuoritettuna takkia voisi pitää jo aiemmin keväällä.