lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kivimaa

Olipa kerran kuuma, aurinkoinen iltapäivä, kun naapurilta saatiin lainaksi traktori. Sellainen maantiekuntoinen.
Olin muutaman viikon mielessäni mutustellut etupihan kukkamaan muutosta. Miltähän myllerretty näyttäisi, kun päälle nakkaisi kasan kiviä.
Miähestä oli apua koneen kuljettamisessa, nuorimmainen heitteli painavimpia ja minä keräilin pieniä kiviä.
Kärry oli niin täynnä, kun sen saattoi täyttää ja sit päästiin aloittamaan. Olimme ostaneet vahvan suodatinkankaan, joka nakattiin reunakiveykseltä jäljelle jäävien istutusten väliin.
Isommat kivet ryhmiteltiin suuriin kasoihin ja pienet väleihin. 
Aukkokohtia jätettiin viisi suurille kuunliljoille ja yksi obeliskille, joka näkyy kuvissa vihreänä. Se on jo saanut yhden kerroksen valkoista paukkumaalia ylleen, eli on jo työn alla.
Kuistin edustan vanha kivimaa on vuosien aikana hiukan pudonnut, joten sekin korjataan kesän aikana.
Aika, eikä kivet riittäneet siistimään koko etupihaa, vaikka uusi kivikuorma haettiin vielä päivää ennen miähen jalan uusintaleikkausta.
Nuorimman kanssa teimme isoimman työn, sovitellen, siirrellen, kantaen ja ähisten.
Ei vältytty sormien lommoontumiselta, hikipisaroita, eikä itikoiden puremilta.
Harasin vielä metalliharavalla pihateiden sammaleet ja poitsu kärräsi mursketta pälvipaikkoihin.
Kivimaan alareunaan siirrettiin samalta alueelta pesäkuusi, joka ei sopinut enää kasvamaan omalla paikallaan.
Kivimaan alareuna jätettiin aaltoilemaan kivien muotoon. Tähänkin lisättiin kivimursketta useampi kotturillinen.
Näin saimme pienellä vaivalla pihan siistiksi ennen miähen leikkausta ja nuorimman valmistujaisjuhlia.
Kellariin siirrettiin kaksi kotturia, joissa on maasta nostetut kukantaimet odottamassa uutta kasvupaikkaa.
Nyt täytyy odotella, että parantelen ensin itseni viikolla alkaneesta kuumeesta, joka johtunee pitkittyneestä siitepölykaudesta. 
Sairastan flunssan kaksi kertaa vuodessa, joulun aikaan, kun kuusi alkaa kukkimaan pirtillä ja toisen kerran kesällä.
Kunpa keksisin millä saisin nämä kevään siitepölykaudet itselleni helpommaksi. Havujen siitepölyä on ilmassa ihan hirvittävästi. Toivottavasti viikolla pauhannut kesämyrsky vei ainakin osan pölyistä mennessään.
 Kaveri kysyikin, että tuleeko meidän myyristä painonnostajia, kun heitettiin niitä kivellä. 
Toivottavasti ei tule. Pysyisivät nyt poissa koko tontilta, mutta tiedän, että tämä on toiveajattelua.
Kun kahden sukupolven ajan kannamme kiviä niille tahtomillemme paikoille, tulee kolmas polvi, joka siirtää ne toisaalle =D

6 kommenttia:

sartsa kirjoitti...

On teillä ollu hirmu homma, mut kaunistakin syntyi. Juhliakin ootte viettäny jos jonkinlaisia. Kivoja juttuja taas. :)

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

Heippa.Kyl meil Suomessa kiviä riittää,mie en jaksant lukkee koko siun tarinaa,mut uskon että pihasta tul kommee kattaus,kivineen kaikkineen.
Mie keräsin muutaman kiven kottiin,silloku olin viel näkevä ja oltiin koiran kans lenkillä.Pesin ja laitoin kiviä koristeeksi kukkaistutuksiin ja koriin parvekkeelle,minusta olivat kauniita nii muodoltaan kuin väreiltään,vielki niit kääntelen ja sivelen parvekkeella käydessä ja istuessani:)

morso kirjoitti...

Huh, Hurja kiviuakka siellä pyöritetty. Hieno tuli.

Oletko saanut siedätyshoitoa siitepölyihin? Sattaisi auttaa, ja joillekin on ollut apua vyöhyketerapiasta. Tämä kevät on ollut kummallinen, itselleni jäi koivun kukinnasta limaröhinää. Pitäisi hakea satsi aastmalääkkeitä, että saisi keuhkoputken ja keuhkot rauhoittumaan, sitten taas pärjättäisiin ensi kevääseen.

*VEKKI* kirjoitti...

Aivan ihanat kivimaat. Kivet on kyllä niin nättejä.

Saija kirjoitti...

Iso työ on ollut mutta sen väärtti! Tuollaiset kivipihat on tyylikkäitä!

Sari kirjoitti...

Ihana tuollainen kivipuutarha. Siitä taitaa hyvin riittää muutama kivi aina sen nuorimman polven leikittäväksi.