Marraskuu tappaa kukkaset

 Nurkista kuuluu rapinaa, kun viherkasvit varistelevat kuivia, kellastuneita lehtiään. Päätin tehdä asialle jotain.
Valonmäärää ei ulkoa saa lisättyä, mutta mielen iloisuutta voi lisätä kimpullisella kauniita ruusuja.

Tämäkin viherkasvi on viihtynyt useamman vuoden eteisen niukassa valossa, saaden hajavaloa milloin mistäkin suunnasta. Ans olla, kun päätin sitä hiukan pirtistää, siirtää kukan varren keskelle purkkia, lisätä multaa juurien päälle ja kivien välissä olleen pahvin uuteen. Pesin vielä koristekivet kaiken mullasta kaivamisen jälkeen.
Johan alkoi pystyynkuoleminen! Lehti toisensa jälkeen varisi, kasvi nääntyi ja suorastaan huusi harvenevan viheriönsä puolesta. 
Kevättä odotellessa.

Hyödynsin saamaani ale% Plantagenissa ja ostaa täräytin uuden viherkasvin, peikonlehden.
Taannoinen etelänmatka ja siellä olleet viherrykset saivat muistot heräämään, meilläkin on joskus ollut huoneen korkuinen ja pirtin päästä päähän mittaa venynyt viherrys. Lapset eivät nähneet telkkua, kasvin siistiminen oli melkoista kiipeilyä, puhumattakaan ikkunoiden pesusta.
Kukka sai paikan kompparista. Mutta nyt on uusi kompakti peikonlehti, joka vielä ainakin, mahtuu pienelle jakkaralle.

Ikkunoiden pesuista puheen ollen, pesin ne. Köökin ja pirtin.
Heti, kun pakkaset hellittivät, otin luutun ja siivosin ulko- ja sisäpinnat. Laitoin keittiöön "valoverhot", jotka saavat olla käytössä joulun yli.

Tälle joululle ei täydy miettiä keittiöön verhoja laisinkaan. Ja eikös enemmän ole aina enemmän? Valojenkin kanssa. Nyt on jouluun valmistautuminen alkanut.

 Siitäpä aasinsilta aiheeseen. Kävimme miähen kanssa vkl Riihimäen teatterissa katsomassa Joulu on ihmisen paskinta aikaa. 
Yksi rooleista oli miehitetty hämeenkyröläisin voimin.
Ennen näytöstä kävin katsomassa Riihimäen perinteistä saksalaista joulutoria, jossa oli tarjolla vaikka mitä kaunista ja maukasta purtavaa.

 Jätin väliin, jo toistamiseen, kässymessut Pirkkahallissa. Eilen poltteli menojalka niin paljon, että olin antaa periksi menohaluille. Toinen toistaan mukavampaa katsottavaa somen tallenteissa, että heikompi luonne olisi antanut jo periksi.
Kun olen tällainen päättäväinen ja periksiantamaton luonne, niin menin kiltisti työhuoneelle ja sain kuin sainkin suuren lasityöni valmiiksi.
Kaksi viikkoa sitten aloittamani tinausosuus valmistui illan aikana ja pikkuyön tunteina työ nostettiin miähen ja naapurin kanssa ikkunaan.
Lasien väliin jäi kosteutta, kun pesuhuoneessa tekemäni pesut ja patinoinnit kosteutti kosteanpuolen.

 Myöhään illalla kuvasin työn ulkoa, kun kodinhoitohuoneessa paloivat valot.
Aamulla kuvasin huoneesta ilman valoa, kameran salamalla.
Jonain päivänä, kun aurinko antaa hyvän valaistuksen, kuvaan työn oikeassa valossa.

 Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille.