Keväinen maaliskuinen iltapäivä, yhtä kylmä kuin tänä toukokuisena aamuna, teimme kultturikäynnin läheiseen kirkkoon.
Kiehtova kirkonhistoria ei vedä vertoja eurooppalaisille suurille kivikirkoille, mutta vaikuttava on tämänkin kirkon oma pieni historia.
Tässä kirkossa on tullut käytyä usein, mutta nyt pääsimme ryhmänä tutustumaan tiloihin, joihin ei muuten voi mennä.
Eniten minua kiehtoi kiipeäminen kellotapulin torniin. Ihan ylimmälle tasolle en kuitenkaan mielinyt, mutta useammat jyrkät portaat kiivettyäni olin nähnyt tarpeeksi.
Ruumiinkuljetusvaunut, vanhat ja arvokkaat, tuovat mieleen kauhuelokuvien sumuiset nummet, jossa mustat hevoset vetävät vaunuja ilman kuskia....
Käytöstä poistettu saarnastuoli 1700-luvulta ja muuta kirkolle kuuluvaa vanhaa materiaalia oli nähtävillä.
Historia kiehtoo ja siihen tutustuminen konkreettisesti on ihan parasta tiedon nälkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jep, historia on mielenkiintoista.
Monet jalat on noita rappuja kulkenut ja kuluttanut.
Just oikein kuvasit ruumisvaunujen kulkua . . hui.
Minusta näissä historian havinoissa on parasta, ettei kaikkia jälkiä piiloteta. Annetaan ajan näkyä ja korjataan maltillisesti vain välttämättömät.
Lähetä kommentti