Sunnuntain Avoimet puutarhat oli suuremmoinen päivä! Miähen kanssa olemme hyvä työpari, kuten kummitätini monelle kertoili.
Saamme paljon valmista aikaiseksi, kommunikoimme lähes äänettömästi ja toinen ymmärsi.
Nyt on hyvä mieli menneestä päivästä, iloinen ja kiitollinen kaikesta palautteesta! Kiitosten määrä ja positiivinen palaute oli antoisaa.
Pihan siisteys, viihtyisyys ja suuret kukkamaat saivat paljon huomiota osakseen. Kuten myös pernatorni, pyykki/mattoteline, roskakatos, kasvari ja ihana vanhus, luhti.
Päivä oli vuorovaikutteista ja väkeä kävi huimat 220! Noin 100 enemmän kuin aiempina vuosina.
Talkooavuksi kutsuin miniän, pienen puutarha-apulaisen, kummitätini serkkunsa kanssa.
Koko porukalla oli niin kiire, ettemme paljon päivän aikana toisiamme tavanneet, mutta hommat hoituivat mallikkaasti. Kiitos teille kaikille avustanne. Teitte päivästämme onnistuneen.
Aurinkoinen päivä muuttui puolipilviseksi ja se olikin hyvä asia. Kaikki jaksoivat käyskennellä pihalla pitkän tovin ja me emme palaneet ihan karrelle. Saimme muutaman vesitipan, joka ei kastellut ketään.
Annoin kameran miniälle, joka kuvaili päivän aikana pihamaan hetkiä.
Rypsipellot aloittivat kukinnan. Tämä oli hyvä kontrasti pihapiirimme vihreydelle.
Parkkipaikaksi siistitty pelto oli lähes koko päivän ääriään myöden täynnä. Parkkipirkolle olisi ollut kysyntää, mutta kaikki sujui hyvin.
Kotipiha rauhoitettiin autoilulta täysin vanhoin ruosteisin maitotonkin.
Nämä seisoivat kuin tinasotilaat tien tukkona.
Tapasimme päivän aikana paljon tuttuja, puutarhaharrastajia, sekä henkilökohtaisesti kutsuttuja.
Ilmoitukset lehdissä, netissä ja blogin kautta oli tavoittanut monet kävijät. Samoin läheisillä puutarhoilla olleet vieraat kertoivat toisilleen käyntikohteista lähiseudulla.
Olin kirjoittanut reilun kymmenen esittelykohdetta puutarhassamme, jotka laminoituna pysyivät siisteinä.
Parahiksi pernatorniin oli nousseet ensimmäiset ruusukkeet näkösälle vieraiden ihmetellessä mitä tässä kasvaa.
Joku jopa ihmetteli, mitä perna on?
Ne jotka viittoilevat kuvissa, on miäs ja minä =D.
Etualan matala syreenipensas tuoksui huumaavasti.
Terassi päivittyi parahiksi sunnuntaille. Siitä tulee oma päivitys myöhemmin.
Ovi salaiseen puutarhaan ja monen muun vanhan esineen uudelleen käyttö kiinnosti.
Leikkimökilläkin riitti kävijöitä.
Pystyimme yllättämään monen kävijän puutarhan laajudella, joka ei näy suoraan tielle.
Huomaamme monesti autojen ajavan hiljaksiin ohitsemme ja saimmekin kuulla, että moni pyytää ajamaan hiljaa aina kohdallamme. Oli kiva, että he tulivat nyt katsomaan ja juttelemaan meidän kanssamme.
Tien toisella puolen oleva roskakatos jäi kesken viime kesänä, mutta nyt se valmistui lähes valmiiksi asti.
Ovet on tehty lehtikuusesta, joka harmaantuu ajan kanssa. Saranat ja helat ovat navetan vanhoista ovista kierrätettyjä.
Tämä maastoutuu hyvin maitolaiturin taakse.
Ja tietysti tässäkin pitää olla pieniä yksityiskohtia.
Kesäkurpitsa aloittelee kukintaansa. Toivotaan hyvää satoa. Kasvin juurelle pitää laittaa ruohosilppua, kun seuraavan kerran ajetaan nurmi.
Ensimmäiset tomaatit on jo maisteltu, samoin mansikat.
Pieni puutarha-apulainen, Milja, viihtyi pihaleikeissä äitinsä kanssa. Kun kahviossa oli tarve täydentää tarjontaa, miniä hoiti kuljetukset.
Oi tätä ihanuutta!
Päivän aikana saimme testata "uuden" vanhan keinun toimivuutta. Ostin keinun fasekirpulta sinisenä ja sehän ei nyt väriltään passannut mitenkään pihallemme. Muutama hipasu pois ruostetta ja mustaa pintaan, niin keinu on valmis käyttöön.
Kannoin vanhempainistuimet vastapäätä, jolloin tässä voi viivähtää hiukan pidempäänkin.
Lisää vauhtia!
Keinunrungon väri määrittyi ostettujen istuimien mukaan. Halusin sukupuolineutraalin mustan, mustan keinuistuimen ja hämähäkkikeinun mukaan.
Talon pääty on aina ollut kasvillisuudesta vapaata aluetta, lasten temmellyskenttää. Siksi sinne ei koskaan istutettu mitään.
Lisäsin sinne nuo saniaisruukut, jotka tyhjennetään myöhemmin kukkamaan täydennykseksi huvimajan läheisyyteen.
Toisessa päädyssä meillä oli Fiskarsilta saamamme tuote-esittely 15 m letkulla oleva kastelukela kahdella suuttimella ja sadettimella.
Orvokit ovat vallanneet paikkansa ja kesäkuussa istuttamani pioni yllätti aloittamalla kukinnan jo tänä kesänä. Vieruskaveri murjottaa notkein varsin vieressä.
Näissä maisemissa vieraat viipyilivät myöhäiseen sunnuntai-iltaan. Kun pääsin maanantaina töistä kotiin, kaaduin petiin ja nukuin lähes neljän tunnin päikyt ihan tarpeeseen!
Viikonlopun yön tunnit jäivät kovin lyhyiksi, kun leivoin kaikki tarjottavat.
Tänään olen ottanut jo hiukan tuntumaa pihatöistä kastelemalla kaikki ruukkuistutukset ja tukemalla kurkut ja tomaatit.
Soittelin maanataina kummitädilleni ja kyselin vointeja vilkkaan päivän jälkeen. Hänelle ja serkulleen langennut kahvion hoito oli mieluisa tehtävä. Kiirettä oli 12-16 niin, että hikeä pukkas, mutta kivat vieraat ja antoisat keskustelut saivat väsymyksen ja vauhdin unohtumaan.
Otsikon Sanni ja Marleena tuli, kun joku mies oli palannut luhdin ovelta takaisin huikkamaan kiitokset tälle kaksikolle, joka jo lupautui avuksemme ensi kesänäkin.
Puutarhavierailut jatkuvat vielä, saamme huomenna lisää kävijöitä. Toivottavasti nämä epävakaiset ilmat eivät juoksuta meitä sisätiloihin.
tiistai 4. heinäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huikea kävijämäärä! Sana on varmasti kulkenut, että sun luona on nähtävää ja koettavaa. Kertakaikkisen kivan raportinkin kirjoitit, ihan kuin ois ollu mukana, kiitos.
Kiitos Kristiina.
Kyllä olisi ollut mahtavaa päästä katsomaan. Onhan tuota matkaakin, mutta autolla pääsee. Sattui vaan muuta. Upealta näyttää.
Kiitos Outi. Sopimuksen mukaan olemme paikalla.
Lähetä kommentti