Ollaaks jo perillä?

Tänä kesänä lomamatkailtiin kotimaassa. Alla pärrä ja suunta länsirannikko.

Viiden päivän matkalla ennätimme näkemään paljon, kokemaan monta kivaa hetkeä ja nauttimaan helteistä. 
Päiväsuunnitelmia emme liiemmin tehneet, paitsi keväällä varattujen yöpymispaikkojen suhteen.

Ensimmäinen etappi oli Kustavi, jonne ajoimme muutamalla pysähdyksellä iltamyöhään. Lähdimme liikkeelle päivällä, kun pääsin töistä.
Nuorin jäi kodin vahdiksi tyttöystävän kanssa, paitsi että hekin lähtivät festareille, kun pojan työviikko tuli täyteen.

Miäs oli hoitanut kaikki matkajärjestelyt ennakkoon. Harmillisesti aikataulumme ei antanut mahdollisuutta käydä yöpymispaikkamme läheisyydessä olevassa käsityökylässä. Tännehän voi tehdä päiväseltään käynnin uudestaan.

Majoitushuoneet olivat erilaiset, sanoisinko, hiukan erilaiset. Meidän oma tupa oli punainen.
Ihanan raikas sisustus, väreinä vain muutama perusväri.

Ennätimme kuitenkin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta syömään ennen keittiön sulkemista. 
Katkaraputoastit ja bataattiranskikset katosivat nopeasti nälkäiseen olemukseen.

Iltapalan jälkeen saimme mukaamme aamupalan, koska jatkoimme matkaamme aamulla jo ennen keittiön avaamista.
Illalla miäs teki vielä pyörähuollon ja laitoimme kamppeet valmiiksi.

Kävelimme vielä pienen iltalenkin, että saimme jalat vetreiksi monen ajotunnin jälkeen. Maisemat olivat huikaisevan kauniita ja sainkin vangittua kauniin auringonlaskun viimeiset säteet talteen.

 Punainen tupa hiljeni ajoissa.

Seuraavana aamuna kello ei ollut vielä kuuttakaan, kun jätimme majoituspaikan taaksemme ja lähdimme kohti Turkua.

 Laivalla piti olla tuntia aiemmin, että matkaselvitys saatiin tehtyä. Pärräjono täyttyi mallikkaasti ja pian autolautan tyhjennyttyä, ajoimme ensimmäisinä pyörät riviin. Ajokamppeet veks ja aamiaiselle. 
Se maistui taivaallisen hyvälle. Olo oli hiukan jähmettynyt, kun mitta tuli taas täyteen ennen suun kiinni menoa.

 Löysimme laivalta kivan pöytäpaikan, jossa sitten nuokuimme vuorotellen uniamme loppuun.

Minä "putosin" ihan kirjaimellisesti ja heräsin lähes samantien, kun joku älyllinen suuntasi purjevenettään tämän ison båtskin alle. Laivan sumusireeni sai minut havahtumaan välittömästi ja siinä oli minun aamutorkkumiseni. 
Tosi tehokas.

Meri oli tyyni. Veneitä oli jo aamusta paljon liikkellä ja näimmepä yhden norpankin haistelemassa torstaista aamua.
Noin viiden tunnin seilaamisen jälkeen saimme mennä autokannelle odottamaan ja pukemaan ajopuvut päälle.
Voin sanoa, että oli kuuma! Autokansi oli aivan täynnä, mutta nopeasti se tyhjeni ja kaunis Ahvenanmaa otti meidät aurinkoiseen syleilyynsä.

Pian olimme jo navigoituneet hotelliimme, käyneet suihkussa ja taas liikkeellä. Tutustuimme kaupunkiin ilman opasta, tosin oli meillä moottoripyöräilijän kartta- ja matkaopas, jota sitten luimme vasta palattuamme kämpille.

Ilokseni ajelimme jokaisessa mahdollisessa kulmassa ja näimme Pommern laivan, jossa on parhaillaan korjaus meneillään. Pieneen tilaan sopiva pärrä mahdollisti nopeat parkkeeraukset ja näin sain kuvattua tämänkin laivavanhuksen.

Jälkeenpäin harmittelin, että pieni kertaus Maarianhaminasta olisi ollut paikallaan, mutta perimmäinen syy miksi tänne matkasimme oli se, että miäs on aina halunnut käydä Ahvenanmaalla pärrällä ja minä halusin Viikinkimarkkinoille, josta päivitys myöhemmin.
Muutamassa päivässä ei näe kaikkea, jos haluaa viipyillä maisemissa, kuten me tehtiin.

Tämä  Lemströmin kanava-alue oli yksi sellaisista paikoista, jossa vietimme pitkän ilta-ajon jälkeen aikaamme vain katsellen ohilipuvia veneitä ja söimme eväitämme...
Istuimme hyttysten syötävinä, näimme auringon laskevan ja kanavan autosillan aukenevan suurelle purjeveneelle.

Hyttyset kiittivät, me emme!

Kaupunkiin palatessamme kävimme vielä kuuntelemassa torilla Rockoff 2017 festareita, jossa kävimme myös seuraavana iltanakin.

Koska olimme lomalla, niin meillähän ei sitten nukuta pitkään! Kello soitti aamulla aikaisin, miäs vastusteli, aamupalalle, ajokamppeet päälle.
Faceen päivitin; Tihkusateinen aamu. Kyllä se tästä kaatosateeksi vielä muuttuu. 
Mutta eipä muuttunutkaan, uhitteli vain. 
Tänään on se päivä, kun pääsen markkinoille. Malttamattomana en taaskaan katsonut markkina-alueen aukioloaikaa, vaan ajoimme kymmeneksi parkkiruutuun todeten, että hiljaista on. Netti auki ja takaisin maantielle.
Matkalla oli ohitettu muutama kuvauksellinen kohde, jonka nyt saatoin tallentaa. Aamupäivän harmaus näkyy kuvissa.

Olin jo edellisenä päivänä ajellessamme huutanut ääneen, meillä ei ole mikrofoneja kypärissämme, että missä kaikki eläimet, kun maat kypsyy viljaa.
Täältä niitä löytyy, Saltvikista.

Färjsundin tunneli ja sen päällä oleva kahvila oli toinen näistä kauniista kohteista, jossa ehdimme käymään ennen markkinoita. 
51-metrinen tunneli on valmistunut vuonna -80. 

Kaikkialla vesistöä, kauniit punaiset venevajat, talojen upeat kukkapihat ja siisteys, en yhtään ihmettele Ahvenanmaan vetovoimaisuutta.

Tuonne kallion päälle ajoimme santsikupille. Kiipeäminen sileää ja märkää kallionrinnettä sileäpohjaisilla ajosaappaillani teki matkastani melko jännittävän.

Niin kauas kuin silmä siintää, nään harmaan maiseman.

 Uffe på berget -kahvila tarjosi niin suolaista kuin makeaakin. Ahvenamanmaan pannari oli siltä väliltä.

Tätä voisi kokeilla tehdä kotonakin.

Tuonne näköalatorniin en alkanut kiipeämään ajokamppeissani ja polttanut juuri syötyä kaloripommia, vaan nyt oli aika siirtyä markkinoille.

Huomaa miten jyrkkä kallio on, kun tukkukuormaa tuodaan kahvilaan.
Laitoin kuvan vanhimmalle pojalle, entiselle ajomiähelle, joka kuvan nähtyään kirjoitti - hyi!