maanantai 25. syyskuuta 2017

Kiakkoo

Viikonloppuna tuli istuttua jäähallissa kahden pelin verran. Poitsu jatkoi kiakkoa, puolentoista vuoden tauon jälkeen, kun tuli kyselyä maalivahdista. 
Täytyy sanoa, että taukoa edeltävän pelin olin jo ahdistunut, mitä me nyt tehdään talviviikonloppuina, kun ei lähdetä katsomoon, kuten edeltävät 20-vuotta.
Nautin. Nautin ihan suunnattomasti, kun kiakko putoaa keskiympyrään ja peli kulkee kulkuaan.
Lauantain pelit pelattiin Loimaalla, lähellä tyttären perhettä, jotka tulivat myös katsomoon. Sain taas halailla ja höpsötellä Venlan kanssa ja pyörittää Vanessan pyörryksiin.
Vanessa oli ensimmäistä kertaa katsomassa. Nuorimmaisemme oli kolme kk:tta nuorempi, puolivuotias, ensimmäisellä kertaa.
Mukana oli myös poitsun tyttöystävä, naapurikylän kasvatti, oman ystävänsä kanssa.
Vävy, joka missasi yhden maalin, kun anoppi hääräsi kameransa ja tyttöjen kanssa =D
Venlan kanssa katseltiin erätauoilla jääkoneen liikkumista ja kuinka maalit siirreltiin paikoilleen.
Pelin edetessä 2.erän alkuun jäimme käytävälle ottamaan muutaman kuvan, kun kummisetä liikkui kuten aikoinaan. Sujuvaa työskentelyä.
Hiljaa tyttö kuiskasi, setä. Kyllä, sinun kummisetäsi.
Pelistä en osaa sanoa mitään, missasin itsekin monta hetkeä, mutta tyttöjen kanssa touhuaminen oli niin kivaa.




Vaikka Vanessaa väsytti, ei hän kuitenkaan malttanut nukkua. Tosin musiikki on aina älyttömän kovalla kädellä väännetty, ettei ihan normi puhekkaan kuulu.
Ja päivän väri on...pinkki!
Seurasin Venlan touhuja koko pelin ajan. Hyvin tyttö viihtyi katsomossa. Mitä nyt viimeisen kymmenminuuttisen aikana nosti katsomopenkin toppauksineen käytävävälle ja istuskeli siinä.
Meillä oli hyvät kannustusjoukot ja äänemme kuulemma kuului. Hyvä!
Nuppunen!
Pelin jälkeen oli kiva mennä pihalle lämmittelemään ja riisumaan toppaukset. Outo lämpöaalto, + 16' helli vielä auringon laskiessa.

Auton takakontissa oli hyvä tehdä vaipanvaihto, ruokailu suoritettiin katsomossa.
Vaari hassutteli Venlan kanssa, kun odoteltiin porukan kasaantumista.
Sieltä se pelaaja saapuikin varsin nopeasti suihkun raikkaana. Ennen kuin erkaannuimme, kävimme vielä syömässä porukalla. Poitsu jäi tyttöystävän luokse, josta ajoi sunnuntai-illaksi seuraavaan peliin. 
Tytön perhe oli kotona, kun me vasta olimme tehneet kolmasosan matkastamme.

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kyllä tuo jääkiekko on niin kivaa seurattavaa! Meillä pelaavat minun serkkuni, joten on tullut omien poikien kanssa istuttua katsomossa ilta jos toinenkin ja olemmehan päässeet juhlimaan myös NHL-kannua! Omat pojat pelasivat pari vuotta, mutta innostus laantui kun voitto oli aina pääasia eikä hyvä pelaaminen.
Siitä on Loimaalta teidän tyttären luo sellainen puolisen tuntia. Mun äitini on Loimaalta kotoisin ja itse tosiaan sieltä tyttäresi asuinkunnasta, joten ne reitit ovat niin tuttuja. Hienosti tytöt jaksoivat pelissä olla.

Intsu kirjoitti...

Hurmaavia kiekkoneitejä siellä kasvatetaan:)

TeSa kirjoitti...

Ei se ainainen voitto, vaan hyvä jälkipeli!

Saija kirjoitti...

Tuo on niin tuttua! Meillä lajina on vaan koripallo. Kyllä niin monta jännittävää ja viihdyttävää hetkeä on koettu sen harrastuksen parissa.

TeSa kirjoitti...

Katsomossakin voi saada sykkeet nousuun.