Pussukka sentään

 Päivän survaisu teolliseen maailmaan, eli ammattitason ompelukoneiden haltuunotto. Kun omakaan kone ei aina tajua mitä olen tekemässä, niin millä saada tehotikki pysymään kankaan päällä?
Syksyn ensimmäiset ompelut ovat olleet tutustumista perusompeluihin suorien kappaleiden kanssa.
Mallityö oli "pilkottu" eteemme pieninä annoksina, joista saimme käydä katsomassa kuinka työ etenee.
Kun muut jo huristelivat vuorikankaan parissa minä nutasin päällikangastani. Taisin olla ainoa joka teki sen tilkkutyönä. Pussukan koon sai jokainen tehdä oman tarpeen mukaan. Minulla mitat antoi kankaanpalat joita kotoa mukaan keräilin.
Saumakohtiin ompelin vinonauhat ja työn etupuolelle lisäsin vielä kirppikseltä ostetun pienen virkatun liinan.

 Keskityin vain omaan työhöni, mutta täytyy myöntää, että takahampaassani kuului narskuntaa, kun tajusin toisten aloittaneen seuraavaa pussukkaa minun vielä ommellessa sisätaskunkin omaani.
Valkoinen vuorikangas on yhdestä palasta, samoin taskupussi.
Valmiiseen työhön laitettiin vielä sirkkarenkaat joihin ompelin kiinteän olkahihnan.

 Tämä oli oikea mittatilaustyö. Jäin joksus, huolimattomuuttani, opiston ulko-oven taakse, kun kannoin työmateriaalia ovesta pihalle. Avaimet ja puhelin jäi juurikin sinne väärälle puolelle. Nyt ne tulevat kulkemaan näppärästi mukanani. Avaimet lenkissä ja puhelin pussukassa.
Kiva aloittaa työt uuden pussukan kulkiessa kätevästi mukanani.