Jo joutui armas aika

Olen valmistunut tänään SASKY koulutuskuntayhtymä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon artesaaniksi. Osaamisalanani tuotteen suunnittelu ja valmistus, kädentaitojen ohjaus.

Opintoni alkoivat tammikuussa 2017, jolloin hakeuduin lehti-ilmoituksen perusteella opiskelemaan saatuani tietää töideni vähenevän entisestään. Tämä aika on mennyt kuin siivillä uuden opettelussa, vanhan kertaamisessa ja kompuroidessa. Matkalta tuli mukaan uusia ystäviä, uusia näkemyksiä ja uusia kokemuksia. Ensimmäinen puoli vuotta meni leppoisasti. Kävin aamuöisin töissä pyydettäessä, päivällä opiskelin ja illalla opetin lasikursseilla.
Viimeinen vuosi olikin hieman puuduttavampi, kun aloitin päätoimisen opiskelun rinnalla ja kaiken ohessa avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusteet. Siitäkin selvisin.
Oikeastaan kaipaan jo nyt opiskelijaelämää. Sen rytmiä, kiireisiä hetkiä ja nautinnollista tekemistä.

Rehtori Joni Liukkonen piti avajaispuheen, jossa kuulimme kuinka eri ammattialat ovat menestyneet ja toimineet opintojensa edetessä niin lähellä kuin kaukanakin. Monilta ammattialoilta on tulossa työmarkkinoille uusia yrittäjiä, ja siksi aikovia.
Sain toistamiseen tällä vuosikymmennellä tutkintotodistuksen samalta rehtorilta. Vuonna 2012 valmistuin lasialalle. Opintomatkani oli edellistä lyhyempi. Seuraava oppilaitos olisi vielä lähempänä, jos ny kiusottelen miästä.

Tutkailin papruni vasta juhlan jälkeen. Jokaisella rivillä kiitettävä. Alaleuka loksahti.

Omasta ryhmästämme valmistui tänään kolme opiskelijaa. Neljäs on aiemmalta vuosikurssilta. Ammatillisen koulutuksen uusi reformiuudistus muutti opiskelun ja näin ollen mukaan pääsee koska vaan ja valmistuminen tapahtuu jokaisen oman opintosuunnitelman mukaan.

Nopeutin oman valmistumiseni kanssa päästyäni kiinni työelämään toukokuun alussa. En nähnyt mitään syytä pitkittää opintojani yli kesän.

Lähdimme miähen kanssa yhdessä valmistujaisjuhliini, edellisissä hän ei ollutkaan mukana. Sain näin kivoja kuvia muistoksi, kun kameramiäs ehti napsia.

Todistusten, stipendien ja kukituksen jälkeen oli vuorossa suvivirsi. Tällä kertaa sen poljento oli reipas ja raikas.

Kakkukahvien jälkeen monta kivaa räpsyä, joissa oli helpottuneita ilmeitä.

Moni on jo kysellyt, että mitäs tämän jälkeen? 
Olenko ikuinen opiskelija?
En taida olla. Olen vain hieman uupunut ja teen parhaani oppiakseni uuden työn tuomat haasteet. Edelleen yhden tentin korottaminen kalvaa mieltä. 
Mielessä on kyllä käynyt lukio-opinnot, aineopinnot tai ihan uusi ala. Kuka sen tietää, mitä tässä vielä keksinkään. Kaikki riippuu nyt työelämästä.
Tokokuu on mennyt hujauksessa. En ole ehtinyt tekemään yhtään istumatyötä. Jalat huutaa hoosiannaa ja kroppa lepoa. Jossain tuolla kaaoksessa on minun käsityötuolini pölyyntymässä tyhjillään.

Kävimme miähen kanssa juhlistamassa päivää Tei-tuvalla. Muistaakseni viimeksi kävimme vappuna samassa paikassa. Hyvä ja monipuolinen ruoka. Aina niin pinkee olo, kun lähtee kotiin =)