Avoimet puutarhat

Puutarhamme on ilahduttanut tänä kesänä niin monin eri tavoin. Silmäänpistävin muutos on ollut palanut nurmikko. Laikukas, ruskea ja eloton, entinen vihreä nurmimatto pyörtyi jo ensimmäisen kuivan kuukauden aikana.

Vaikka vettä ei ole satanut, ovat rikkakasvit rehottaneet komeasti päät pystyssä, aivan kuin olisivat päättäneet olla viimeiset mohikaanit, joiden runko ei ole moksiskaan pitkästä kuivasta jaksosta.

Ovat imeneet jalosukuisten lähteet ja laajentaneet reviiriään vallaten heikompien osan itselleen. Pahukset ovat jatkaneet kasvuaan yhtä syvemmälle maan sisään ja näin saaneet yliotteen kasvustossa.

Kukkamaiden herruus on ollut koetuksella!

Puurunkoiset kasvit eivät ole vehreytyneet, eikä näin ollen ole jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin leikata ja leikata. Ruskistuneet havut näyttävät nuhjuisilta muutoin niin kauniin vihreässä nutussaan.

Koska toukokuu puski kaiken pintaan, alkoi kasvua näkymään myös kukkamailla. Ihan en varmaksi voi mennä vannomaan, että olisin ennättänyt näkemään ihan kaikki kukkivat. Joitakin ennätin jo kitkemään poiskin ennen kuin varmistin, että oliko tää? Voi ei! Ja äkkiä takaisin.

Koska olimme päättäneet, lue minä olin, ettei hötkyillä, niin niinhän siinä on käynyt, ettei kumpainenkaan ole panostanut yhtään mihinkään.
Vain nurmikko on ajettu säännöllisesti. Ja pitkästä aikaa minä ajoin isolla leikkurilla suu messingillä. Jestas miten nopeasti sillä saa valmista pintaa ja tuhoa aikaiseksi.
Onneksi ei mitään peruuttamatonta.

Siinä ajellessani tein monenlaisia havaintoja joista miäs aina ajaessaan tulee maininneeksi. Kuten.
- Voisiko nuo puiden alaoksat poistaa?
- Miksi?
- Olisi paljon helpompi ajella nurmikkoa.
- Noup!

Toiseen ajokertaan viikolla varauduin paksun takin kanssa, ettei tarvinnut missään selitellä kissamaisen terävien raapaleiden ja mustelmien jälkiä, kun ne pahuksen puiden alaoksat raapii ja piiskaa jatkuvasti nurmea ajettaessa.

Aina puutarha jaksaa kuitenkin ilahduttaa ja yllättää. Kuten tämä keltainen pioni, jonka olen istuttanut joko viime kesänä tai sitä edellisenä. Ei ny jaksa muistaa, kun en muistanut muutenkaan.
Kolmatta päivää sitten katselin pirtin ikkunasta takapihalle, että mikä siinä ny pystyyn kuolee kuin noin kellastuu. No mikäs siinä!
Kaksi kukkaa kolmesta olivat jo kukkineen ennenko tajusin sen olevan pioni. Sittemmin olen aamulla ensimmäisenä ja heti kotiin tultuamme pongassut takapihalle kuvaamaan niin siemenkotia, kuin sitä yhtä kukkivaa kaunotarta.
Lajikkeen nimeä en muista, enkä sitä mistä olen taimen ostanut. 
Edit, tämä on Pionien Kodista, itoh Bartzella.

Koska nämä puutarhurin huilailee tämän kesän, ei meillä avata pihan portteja sunnuntaina 1.7. Jos ennätämme niin lähdemme katsastamaan muutaman puutarhan toisaalle.
Käykää tekin! Täältä löytyy valtavasti valikoimaa.