Helle mieltä heikottaa

 Suuret kiitokset kaikille minua muistaneille ja julkisesti onnitelleille.
Opintojen jälkeiseen arkeen paluu on sujunut vauhdikkaasti ilman välipäiviä, lomasta puhumattakaan. Itse asiassa, lähdin uuteen työhön jo opiskeluni loppuvaiheessa, jonka vuoksi jouduin olemaan töistäkin pois pariin kertaan, että sain suoritettua kaikki pakolliset osuudet alta pois. 

Olin ruokakaupassa, kun sain tiedustelun olisinko kiinnostunut töistä? Tottakai! 
Harvemmin enään tämän ikäistä soitellaan töihin, joten todellakin olin kiinnostunut. Uusi työni on kaikkea muuta kuin oman oppini mukaista, mutta hyviä puolia siitä löytyy paljon. 
Se on vaihtelevaa, todella paljon uutta opittavaa, aamuvuoro ja lyhyehkö työmatka. Metalliala on työllistänyt miähen jo 21-vuotta. Jokainen lapsemme on ollut täällä töissä vuosien varrella kuka lyhyemmän, kuka pidemmän ajan, mutta nyt oli minun vuoroni vetää haalarit jalkaani ja kirjoittaa nimeni tehtaan historiaan. 
Pitkä työsuhteeni (kausiluontoinen) kasvarille päättyi, mutta en sulkenut ovea perässäni lopullisesti.

Olen laittanut myös koulutustani vastaavaan haun päälle, jokainen tärppi on koettava. Syksylle olen tarjonnut ennätysmäärän lasialan kursseja, kun ennen talvilomaa en tiennyt vielä työllistymisestäni yhtään mitään. Alustava suunnitelmani oli valmistua vasta syysloman aikaan ja sinne tähtäsin kaikki iltatyönikin. Olisi edes vähän töitä, kun opinnot loppuu. Hmm?

Valmistujaisjuhlat olisi voitu järjestää kesäkuun alkuun, jos olisin voinut ennakoida kaiken ajoissa. Tosin, juhlat voidaan järjestää koska vaan, kunhan tämä pirtin pintaremppa hiukan antaa myöden.
Nyt koti on melko seesteinen, mutta se on vain väliaikaista ja mihinkään ei uskalla nojailla, kun maali on kosteaa.

Juhlan aihetta oli, kun saimme toistamiseen lyhyen ajan sisällä pienen Miljan yökylään. Nyt kun arki alkaa seesteentyä, voidaan hoitaa näitä pikkupalleroita.
Miljan kanssa aika kului leppoisasti. Hän nukkuu hyvin mummilassa, ei kotona, hän syö hyvin mummilassa, ei kotona. Hän leikkii kiltisti yksinään omia leikkejään mummilassa, ei kotona. Hän ei krissaa, eikä kiukkua mummilassa, kotona taas päinvastoin =)
Hän on mummin kulta!

Viikolla koettiin lyhyt kylmä ilmanjakso, joka sai minut pysymään pirtillä. Kahtena halla-aamuna pärrällä töihin ja olin aivan jääpuikko. Vesisateen pienen pieni mahdollisuus on jälleen huomenna.
Edellisestä sateesta onkin jo pitkä aika.

Nurmi on pahoin kulottuna paikotellen. Teimme jo alkukeväästä päätöksen, että emme osallistu tänä vuonna avoimeen puutarhapäivään ja siinä päätöksessä on ollut helppo olla. 
Meillä ei ole mitään nähtävää, varsinkin, kun talon pääty on edelleen savikuoppana.

Kasvihuoneelle en ole laittanut kuin muutaman syötävän taimen, eikä kuistiakaan korista kuin muutama kukkanen. Olen päättänyt nollata itseni täysin kesän aikana ja jättää ihan kaiken ylimääräisen työn pois perinteiseltä kesälistalta. 
Huvimaja, eikä luhti aukea perinteiseen tapaan laisinkaan. Molemmat saavat olla tyhjillään. Minulla on takki ihan tyhjä!

Laskin viimeisen kymmenen vuoden juoksut yhteen, ja tajusin, etten ole pitänyt vuosikausiin kesälomaa. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut kunnon kesälomaa. Olen ollut muutaman viikon kotona töissä ja jatkanut samaa vauhtia vuodesta toiseen. 
Olen opiskellut ja opetellut seitsemää eri alaa näinä vuosina. Ottanut haltuun paljon uusia asioita, joista en koskaan edes haaveillut.

Kuluneen viikonlopun olen nukkunut, samoin viime viikon kylmät päivät saivat minut nukkumaan paljon ennen auringonlaskua. Kunhan taas kroppa kerää voimia on uuden nousun aika.

Kuvien kauniit pionit ovat humun perheeltä valmistujaispäivääni.