Yhtä huonetta kerrallaan

 Kodin pintaremppa on edennyt myös juhannuksena, kiitos myrskyn ja sateiden, emme käyneet missään. 
Nuorimman pojan entinen huone on nyt mummonkammari, tai vieraskammari, mikä se on on ollut alkujaankin ennen lasten syntymää. Sen jälkeen huone on ollut käytössä tyttärellä ja nuorimmalla. Tänään tänne on kerääntynyt erinäinen määrä muistoja, kierrätystä ja valoa!
Suurin muutos tulee olemaan kaikissa huoneissamme valkaisu. Katot, ovet ja listat ovat valkoisia. Vaikka remppa aloitettiin eteisestä, ei se ole kaikilta osin vielä valmis.
Tämän huoneen seiniin on laitettu tammikuussa Tallinnasta ostetut tapetit. Kahdella seinällä kultaa, sängynpäädyssä kuvio.

 Näin hitaalla etenemällä olen ehtinyt miettimään jokaisen huoneen ja näin ollen pirtistä on jo pitänyt poistaa kanavatyöt seiniltä. Niille ja laatikoissa lojuneille suunnittelin paikan yksiväriselle seinälle. Näin ne pääsevät näkymään edukseen. Vuosia sitten pistelin näitä ahkeraan, vain alin vasemmalla, kylväjä, ei ole minun tekemä, vaan mummuni.

 Alkukesästä pongasin nettikirppikseltä ihanan rulokaapin! Ehdin jonon ensimmäiseksi hyvällä tuurillani. Hakumatkakaan ei ollut pitkä, vain muutama kilometri työpaikalta. Sain kaapista lisätilaa askarteluvälineilleni, lähinnä paperiarkeille.

Vastakkaisella seinällä on vuotta aikaisemmin ostamani klahvilipasto, jonne mahtuu suuremmat materiaalit.

 Näyttävin osa huoneesta kuuluu sängynpäädylle, jonka olen myös ostanut nettikirppikseltä. Tein tästä tarjouksen varmaan puoli vuotta aiemmin ennen ostoa, myyjän hyväksymättä, mutta uudelleen upattuaan tuotteen, hyväksyi aiemman tarjoukseni. 
Olen jemmannut tätä melkein vuoden verran työhuoneen uumenissa, ettei se kolhiinnu, eikä väänny. 
Sänky on niin ikään löytö, roskalavalta huudettu. Vain 120 cm leveä, mutta kyllä siinä yksin nukkuu ruhtinaallisesti ja hieman tiiviimmin kahden.

 Suuri matto on laitettu sängyn alle poikittain. Päiväpeiton nappasin meidän parivuoteesta ja jalkopäätyyn taiteltiin koneella neulomani päiväpeite kymmenen vuoden takaa.
Yöpöydän virkaa hoitaa vanha tuoli, kirppulöytö.

 Mangolianoksan ostin Bauhausista vanhaan kirppikseltä löytyneeseen lasipulloon. Tuon huoneeseen lisää viherkasveja, kunhan homma etenee ja näen mikä sopii entiselle paikalle. Muutamia kukkasia olen jo antanut eteenpäin.

 Huone on talon takapihan puolella, aurinkoinen ja lämmin. En kuitenkaan halua varjostaa sitä tummin ja peittävin verhoin, vaan annetaan valon virrata ikkunasta sisään. On ollutkin vaikea olla pesemättä laseja, kun tietää, että milloin tahansa homa etenee ja pöly leijailee puhtaaseen pintaan.

 Sisääntulon viereen astettiin nukkekoti, jota malttamattomana odotan laittavani. Oviaukosta kurkistelee pahvilaatikot tyhjentymistä ootellen. 
Nukkiksen paikka ehti muuttua kolme kertaa ennen tähän asettumistaan. Miten niin päättämätön luonne?

 Nuorin jätti Näpsänsä lähtiessään. Pesin sen koneessa ja asetin sängylle oottamaan.