maanantai 9. heinäkuuta 2018

Fiskari

 Ex tempore, ilman suunnitelmia lähdettiin aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Fiskaria. To-su kestävät Antiikkipäivät Fiskarsin Vanhalla veitsitehtaalla on kiehtonut jo vuosia, mutta tänä kesänä, kun mennään minne mieli halajaa, oli lähdettävä katsomaan tämäkin tapahtuma.
Päivästä oli tulossa pelkkää autossa istumista, mutta pienet tauot ja vaihtelevat maisemat siivittivät matkaa joutuisasti.
Alku matkasta meni hyvinkin tutuissa maisemissa. Laitoin tyttärelle viestin, että ajamme aamusta ohitse, mutta poikkeamme ehtoolla, jos olemme hyvissä ajoin vielä illalla kotona.
 Kiertelimme tapahtuman viipyillen, kuin etsien jotain, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä. Emme osanneet aavistaa mitä kaikkea tapahtuma sisälsi, ensikertalaisina erotuimme varmasti joukosta pälyilemässä =)
Näimme kotoisia esineitä, joiden arvoa emme olleet arvottaneet ennen tätä käyntiä. Teimme tiedustelun pöytäryhmän entisöinnistä versus maaseutu /kaupunki. Arvannet kumpi voitti? Tein pienen hankinnan, mutta se pitää ensinnä tuunata omalle paikalleen.
Ilokseni samaisella kävelymatkalla pääsin käymään kynttilätehtaassa. Täällä sain aikani kulumaan helposti tuoksutellen ja värejä valiten.
Desicon kynttilöitä voi ostaa jälleenmyyjiltä ympäri Suomen. Tehtaanmyymälöissä on kiva poiketa, jos osuvat kohdalla. Tästä ei täytynyt kantaa ostoksiaan autolle kuin lyhyen matkaa.
Aivan kynttilätehtaan alapuolella, Desicon harja näkyy kuvassa, oli aivan ihastuttava Puutarha Ruusupapu, jonka portilla oli houkutteleva asetelma. Ostin yhden pelargonian, josta aion ottaa useamman pistokkaan. Kukinnon vaaleanpuna- lime-valkoinen yhdistelmä oli niin houkutteleva, että se sai minut melkein pyörtämään päätökseni ottaa rauhassa tämä kesä kaikesta kasvillisuudesta.
Lähteissämme ajoimme vielä Billnäsiin, jonka idyllisessä ruukkikylässä käynti jäi vain suunnitelmaksi. Poikkesimme tauolla entiseen härkätalliin, jonka alakerta, jossa kahvila, oli ollut ennen paskaruuma. 
Kaiken tämän haluan (me) nähdä uudestaan ajan kanssa, joten onhan se jossain vaiheessa käytävä näkemässä.
Eikä kaksi ilman kolmatta. Aloitimme viikonloppumme perinteisellä RR -eli restaurantapäivillä Teivon ravikeskuksesta. Mobilistien järjestämä tapahtuma kerää moottoriajoneuvoharrastajat etsimään puuttuvaa osaa öljyntuoksuisesta valikoimastaan. Omat kiinnostuksen kohteeni olivat himppasen puhtaampia, ajanpatinaa ja nostalgiannälkää tyydyttäviä esineitä.
Tummanpuhuva pilviröykkiö ei liikuttanut meitä, eikä muitakaan. Olimme jo edellisenä iltana nostaneet autoon kumisaappaat ja muut sadetta suojaavat varusteet. 
Myyntipöydät tutkittuamme, aarteet hyvin pakattuina, kiersimme vielä huomiota herättävän autorivin johonka sai parkkeerata vain museorekisteriin päässeet yksilöt.
Näistä muutamat silmää hivelevät kaunottaret kuvasin.
Nyt täytyy myöntää, että himppasen kintereissä tuntuu viikonlopun kulttuuriannos,ottaen huomioon, että aloitimme miähen kanssa viikonlopun odotuksen perjantai aamuna klo 3.00, kun kello soitti töihin ja sitä rataa ravikeskukseen, Laukon kartano lauantaina ja sunnuntaina 650 km ajoreitti Antiikkipäiville.
Parasta antia oli nähdä kaikki pikkupimut viikonlopun aikana. Hyvä me!
Vielä kuvakulma remppaosuudesta, joka ei sitten ota pirullakaan edistyäkeen! Ei vaikka tapettirullat on ostettu, maalia haettu lisää ja tilaa missä temmeltää.
Täytyisköhän sitä olla välillä hetki kotona?

9 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Juu,ei remppa edisty,jos ei kotona käy kuin pikkuisen nukkumassa. Vaan nyt on niin ihana kesä,että pakko kiertää kaikenlaisia paikkoja. Nuokin missä olette käyneet nyt,niin ovat aivan ihania. Jos on kintut olleet lujilla kierrellessä,niin kyllä varmaan silmät ovat levänneet ja sielu on levännyt.

KristiinaS kirjoitti...

Onpas ollut menoa ja meininkiä kerrassaan. No mutta näin sitä täytyy välillä tehdä, mieli siinä virkistyy vaikka kintut väsähtää.

*VEKKI* kirjoitti...

Kivoja tapahtumia. Entinen koulukaverinikin tulee Ruotsista asti Billnäsiin myymään lasia.

Sartsa kirjoitti...

Kiireetön ja suunnittelematon elämä on ihanaa, silloin kun se on mahollista. Voi tehä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa. Silloin ei paina kilometrit, eikä muut.
Kun pyörii kylillä riittävästi, on taas ihan kiva olla kotonakin. :)

liisan kotona kirjoitti...

Olen myös käynyt Fiskarsissa. Ihana paikka. Kyllä kesällä kannattaa kierrellä. Talvella ehtii sitten rempata. Aurinkoista sunnuntaita!!!

TeSa kirjoitti...

Alkuviikosta tuntui, että silmät oli raavittu santapaperilla. Niin vain viikonloppu otti voimille, mutta muistoissa on paljon kivoja kokemuksia.

Susi kirjoitti...

Täällä on kanssa taisteltu ampiaisia vastaan ja lähes samanlainen pesä löytyi liiteristä, puna-harmaa. Mulla kun on seinät maalattu punamaalilla ja sitten löytyy mm. lampolan ovesta raakalautaa niin keräävät punaista ja harmaata ainesta pesänrakennukseen. Viikossa pesä kasvoi nyrkinkokoisesta päänkokoiseksi. Pitää vissiin ensi kesäksi yrittää värkätä niitä valepesiä... Toivottavasti flunssa hellittää pian.

TeSa kirjoitti...

Olen lukenut valepesien kokemuksista. Joillakin on ampparit tehneet pesänsä valepesän molemmin puolin.

Susi kirjoitti...

Jestas! Mä oon kuullut muutamalta ihmiseltä, että on auttanut, mutta mistä noista sit tietää, mun tuurilla käy just tuo vaihtoehto, että pesät senkun lisääntyy!