Painot pois

Olen hissukseen toipunut pitkästä sairaslomasta niin, että työpäivän jälkeen jaksan tehdä muutakin kuin istua paikoillani. Palautuminen on kestänyt yllättävän kauan, mutta mieli on pysynyt iloisena ja aivot tehneet työtään uusien asioiden suhteen. 
Niinhän se oli, että nuorimmaisen muuttaessa toistamiseen omilleen, työhuoneen punttisalin tarve on loppunut. Lasten tarpeisiin tehty puntti/kuntosali ei ole miästä ja minua innostaneet, joten oli aika laittaa materiaali kiertoon.
Tätä muutosta varten olen tehnyt suunnitelmia jo pidemmän aikaa. Huoneen muutokseen vaikutti myös paljolti viime kesänä ostamani teollisuuskone, jonka sijoituspaikka tulisi olemaan työhuoneella. 
Jostain oli pakko luopua, että voi tehdä jotain uutta. Roskis on täyttynyt äärimmilleen. Kierrätyskeskuksen ovenkahva tuntuu jo tutulta. Tekstiilijätettä on kannettu milloin kaupan keräyspisteisiin, milloin yhteisastioihin, ihan tuotteen kunnosta riippuen. Pahvinkeräyspiste on saanut myös oman osansa. 
Kun huone on tyhjennetty kaikesta epäolennaisesta, laitettiin suuri hyllykkö tyhjää seinää peittämään. Pongasin hyllyn viime kesänä facen roskalavalta. Nuorimmainen oli miähen apuna kantamassa.

Materiaalivarastoni ei ole liiemmin suurentunut, mutta jämälaseja on aika tavalla. Jonkin verran heitin lasia suoraan roskiin, kun silppua tulee aina lisää, kun jotain tehdään. 
Hyllyyn keräsin kaikki mosaiikkityöhön sopivan materiaalin, sekä pienet lasinpalat, joista helposti näkee lasin värin ja pinnan.
Tätä suuremmat palat ovat työpöydän alla. Pöydän pitkää sivua myöten on molemmin puolin hyllyt lasin järkevään säilytykseen. Tätä suuremmat palat löytyvät kannellisista puulaatikoista ja vielä suuremmat nojailevat seinää vasten. Eli jatkuvaa siirtelyä, turvallisuutta ja käytännöllisyyttä on ajateltava, kun työskentelen yksinäni tilassa.

Kun lattiapinta tyhjeni, saatiin suuri työpöytä siirrettyä paremmalle kohtaa huonetta. Ihan vain kokeiltiin miähen kanssa, että saadaanko edes nitkahtamaan pöytä kahden vetämällä. No ei saatu!
Hallitunkki pöydän alle, menopyörät pöydän toiseen päähän, tunkki vastakkaiseen ja sitten siirrettiin.
Paikanhakuun vaikutti vielä tinauspöytä ja kärynpoistaja, joka oli saatava kunnolla sovitettua pöydän päälle.
Tämän jälkeen saimme laskettua pöydän takaisin omille jaloilleen. Myöhemmin joudutaan tekemään vielä pientä hienosäätöä, kun työtilan toinen huone pitää myös järkeistää. Tilassa on vielä jonkin verran nuorimman tavaroita, mitkä eivät mahdu hänen kotiinsa.

 Kun työpöydän pinta tyhjeni omiin koloihinsa, löytyi viime vuonna aloittamani mosaiikkityö kaiken roinan alta =)
Talvella en ehdi lasitöitäni miettimään. Suunnitelmia kyllä on ja joitakin tarpeitakin, mutta ne päivittyvät aikanaan.

 Lasin pinta peittyy pala palalta. Muutamassa päivässä työ on edennyt nopeammin, kuin osasin kuvitella. Pienen pieni kipinä työn jatkamiseen on aina pidettävä, muutoin tästä tulee ikuisuusprojekti, enkä mahdu työstämään mitään muuta.

Täytin sulatusuunin kurssilaisen töillä ja kun yhteen kulmaan jäi tilaa, tein pari erilaista työtä uunin täytteeksi.
Tässä työssä pohjalasi on niin houkutteleva, etten halunnut peittää sitä kokonaan, vaan lisäsin vain kukinnot ja linnut.
Kevään visertäjät. Ylempi kuva ennen sulatusta, alempi sulatuksen jälkeen.