Kohti keskikesän juhlaa

Olen ottanut tänä kesänä pihassa ja pihasta kuvia enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Päätin jo alkukesästä, että kuvaan aina ja kaikkialla. Kun en ehdi tänä vuonnakaan istumaan ja ihastelemaan, tallennan näkemäni ja kokemani muistojen mukaan. 
Istuminen ei ole muutenkaan terveellistä. Sanotaan, että vuorokauden aikana pitäisi ottaa 10 000 askelta kohti terveyttä, nukkua tarpeeksi ja syödä paljon vihanneksia, hedelmiä ym.terveysjuttuja.
 Kahteen kohtaan voin vastata hep, mutta tuo keskimmäinen antaa vielä odottaa. Eilisiltana kehkimme puutarhatöissä vielä yhdeltätoista. Vielä tämä, toi ja siirretään tämäkin...ihan loputonta.

Syreenit ja lumipalloheisi ovat kukkineet mahtavin kukinnoin. Syreenien tuoksu on huumaava. Missä vain pihalla käyskentelee, makea tuoksu leijailee ympärillä. Ajattelin kokeilla yhden syreenin muotoonleikkaamista, kunhan kukinta on ohitse.
Samoin käyn käsiksi lumipalloheiteen, kaksi puskaa siirretään toisaalle. Tyhjä tila hyödynnetään perennoille. 
Luhdin takana on kaksi tanakkaa Terijoen salavaa. Näiden kasvu on tasatahtista ja nopeaa. Ajatuksena on ollut, että saisimme hiukan tuulensuojaa tälle puolen pihaa suurista lehtipuista.

Luhdilta tullessa puutarhan vanhin osa on täyttynyt perennoista ja suurista tuijista. Kuukausi sitten kukkapenkki oli tyhjä ja karu, mutta niin ne näkymät muuttuvat ilmojen lämmettyä vehreämmiksi.

Sidoimme Pohjantähtiruusun kesän alussa kevyin narunvedoin köynnöskaareen. Lehtivihreä peittää sidokset lähes huomaamattomiksi. Ruusuun on tullut mahdottoman paljon nuppuja. Toivottavasti kirvat ymmärtävät kiertää tontin hyvin kaukaa.

Vanha maitotonkka on saanut ruostua rauhassa.

Tämä kukko ei kiekaise.

Kukkien seasta poistettiin muutama taimi, kun tuntui, että ne jäävät nopeasti kasvavien jalkoihin. Samalla riipaistiin rikkakasvit ja tilalle lisäsin saviruukkuja tikkujen nokkaan.

Oletan, että ei vielä tänä kesänä köynnös yllä kaaren toiseen päähän.

Jos on pionien nuppuihin luottaminen kukinta on todella runsasta.

Tuijien alta on poistettu suuri valurautapata toisiin toimiin. Monena vuonna tein pataan kesäkukkaistutuksen, mutta ne jäivät piiloon sekä tuijien, että muun kasvuston taakse.

Aina kun luulen, että nyt on kasvari siisti ja järjestyksessä, tuon sinne uusia taimia, pengon laatikoista ruukkuja tai siirtelen kavustoja. Kovin on mukautuva rakennus.

Tällä puolen pihamaata unikot lopettelevat kukintaansa. Seuraavana on vuorossa pioni. Olen laskenut pionien taimia löytyvän n.40 kpl. Muutama tuli näkyviin valeistutuksesta pari päivää sitten, eli ovat jääneet edellisessä tarkastuslaskennassa huomioimatta.

Toivotan teille kaikille kaunista ja aurinkoista juhannusta!