Aamupala

Huomenta ja oikein hyvää sunnuntaiaamua huvimajalta! Oma kuivanmaan "kesämökki" sijaitsee muutaman askeleen päässä takapihalla etelän suuntaan, jos tarkkoja ollaan, niin no, etelän suuntaan. Kohti lämpöä ja aurinkoa. 
Auringosta on nautittu koko viikko ja sielu kehrää lämpöä talven tuiskuihin. Liika lämpö on liikaa ja sitä pakoon olen mennyt milloin koneelle, milloin työhuoneelle.

Huvimajakausi aloitettiin tänä kesänä vasta puutarhapäivien jälkeen tuomalla pari tuolia sohvan kaveriksi. Ilmojen lämmettyä sen verran, että aamupalaa varten ei pitänyt enää pukea lämpimästi päälle, livahdamme aamutarjottimen kanssa aamubrunssille huvimajan rauhaan.

Huvimaja oli käytännössä ihan käyttökunnossa. Olin tuonut sohvalle patjan, pessyt ikkunat, mutta tälle kesälle en laittanut verhoja lainkaan.
Työhuoneella ja luhdissa säilytettävät puutarhatekstiilit ovat jossain jemmoissa, enkä ole oikeastaan etsinytkään verhoja enää. 
Samoin tyynyt puuttuvat sohvalta. Sen verran muutosta huvimajalle olen halunnut edellisvuosista poiketen, että myin pois vanhat uudelleen päällystämäni kangasnojatuolit. 
Koin ne hankaliksi kuljettaa ja säilöä talven ajan luhdissa. Luhti on pysynyt kaikki nämä vuodet yllättävän hiirivapaana alueena, mutta vielä sinne saattaa tulla kunnon lauma, joka puputtaa tekstiilit poskeensa.
Tuolien myynti kävi joutuin. Ilmoitus vain ja varaajien jono oli pitkä. Kun hinta on kohdillaan, ei myyntiaika veny kohtuuttomasti. Huoltovapaat metallituolit kevyine päällisineen ajavat saman asian, istuin se tämäkin on.

Kun lomalla on ollut aikaa tyhjentää varastoja, on myyntiin laitettu kaikenlaista. Keittiöntuoleja on vuosien aikana kertynyt uskomaton määrä, joskin olen ostanut myös erinäisen määrän painavia puutuoleja. Näistä jälkimmäisistä saattaa tulla uudet tuolit tai penkki huvimajakäyttöön, kunhan pääsemme penkomaan pintaa syvemmältä lisää jemmojamme.

Kesäaamuissa juurikin kiirettömyys on ihan parasta. En ole koskaan ollut mikään aamuvirkku, päinvastoin. Mutta en ole myöskään lomalla kääntänyt vuorokauttani päälaelleen, vaan pitäytynyt kiinni arjessa ja nauttinut rauhallisesta vauhdista. Monen työntäyteisen kesän ja perään talven jälkeen olen lomalla huomannut, että en millään osaa pysähtyä ja nauttia. On ollut pakko tehdä itsetutkiskelua, olla päättäväinen ja nauttia nyt tästä kaikesta. Sanoa ei, jos tuntuu siltä, että tarvin levon. Emme ole myöskään aikatauluttaneet viikkoamme, ei päivää, eikä mitään ole sovittu valmiiksi.

Kuitenkin päämärämme saada koti ja ulkorakennukset huollettua, järkeistää edelleen vuosien jättämää materiaa, maatalouden muistoja ja varastoihin jäänyttä ehkä-asioita on vähennetty ja siivottu pois. Talvella on helpompi löytää tarvitsemansa, kun kesällä saa rauhassa laittaa kaiken järjestykseen joka saralla. Ja hyödyntää taas jotain mitä sattuu löytämään. Aina näitä löytöjä tulee ja yllättää.

Toisaalta on myös kiva keskustella kahden. Uskokaa, olemme vuosikymmenien aikana olleet työmme vuoksi enemmän keskusteluyhteydessä muiden kanssa, kuin toistemme. Aina jompi kumpi on ollut menossa, kun miästä vei kiakkokin yli 20 vuotta. 
Viikolla kävi ihana pari vieraanamme. Minulta kysyttiin, että puhutaanko me paljon toisillemme? Kyllä me puhutaan. Toki me kyllä välillä eksytäänkin, kierretään peräkkäin tai mennään ristiin rastiin ja soitetaan, missä olet.

Kuivanmaan "kesämökki" ei uimarantaa kaipaa. Välillä on ollut puhetta vesipaljusta, mutta ihan puheentasolle on jääty. Täytyisi varmaan olla kotonakin, että sille tulisi käyttöä. Kaikkia ihanuuksia pihalle voisi hankkia ja rakentaa, mutta niiden huoltaminen, käyttö ja käyttötarkoitus pitää olla perusteltua. Nautin siitä, että nyt voimme lähteä melko pienellä viiveellä, meitä ei sido kesässä muu kuin kastelu. Miksi siis palju, jos käyttöä ei ole. Mut, ois se silti kiva =D

Kun maailma on puhuttu paremmaksi, on saanut aamupalan nassuunsa ja juotu suuri mukillinen haudutettua, on aika miettiä mitä sitä sitten alkaisi. Vai onko pakko alkaa jotain?

Juodaan vielä lasillinen raikasta ja istutaan hetki ihan hiljaa.