Hellejakso

Hikikarpalot sentään, kuinka lämpö valtasi koko Suomen! Kuvista välittyy lämpö ja nautinto, mutta olihan liika lämpö useammalle myös suuri taakka.

Me kävimme puutarhalla katsomassa tämän hetken kukkijoita lähinnä miniän tarpeisiin. Oma tarve oli löytää jokin kiva väri kärhölle.

Materiaa maailmalle, tongittu lisää pois laitettavaa. Harmi vain näitä varaajia, jotka eivät käy sovittuina päivinä noutamassa, eivätkä vastaa viesteihin.

Viikonloppuna saimme nauttia kaikkien läheisten seurasta. Vähän kerrallaan joka päivä lapsista, heidän puolisoistaan ja näistä tehotytöistä.
Milja oli yhden yön isänsä kanssa luonamme. Tyttö houkutteli meidät uimaan ja niin tuli talviturkki kasteltua monen vuoden jälkeen. Veden lämpö oli 27', ilma pari astetta enemmän.

 Näimme lauantaina nuorimman kaupungissa, kun salireenit loppui. Kävimme yhdessä syömässä tai noh, me olimme jo syöneet, mutta olimme pojan seurana, kun ruoka maittoi tiukan reenin jälkeen.
Vielä iltasella ennätimme tapaamaan Miljan ja vanhemmat uudestaan, kun sovimme uimarehvit heidän kodin läheiselle rantsulle.

Viikonlopun meno oli jälleen vauhdikasta. Vaari  kiipeili lisäämään puutarhan omenapuihin aurinkokennovalaisimet. Muutama valaisin toimi vielä vanhoina versioina, osa pitänee vaihtaa uusiin. Välillä kotona, välillä kylillä.

Paikalliset järjestävät kesän aikana kivoja moottoriajoneuvotapahtumia. Osallistuimme yhteen käymällä Heinijärven mörinöissä, eli vanhojen ajoneuvojen tapahtumassa. Saimme käydä katsomassa upeaa yksityishenkilön auto- ja pyöräkokoelmaa, joka taitaa olla Suomen laajin. 
Lähiseudulla oli pari muutakin moottoreihin liittyvää tapahtumaa, mutta aikataulu ei antanut myöden tätä enempää.

Sunnuntaina ajoimme lähiseudun markkinoille Häijääseen. Häijään Markkinat järjestettiin jo 47.kerran. Olen tainnut käydä viimeksi silloin, kun nämä olivat vielä kaksipäiväiset, eli vuosia sitten. Kuumuus uuvutti niin, etten jaksanut liiemmin kiinnostua mistään, mutta oli kiva tavata tuttuja ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Forssassa järjestettiin nukkismessut, jossa halusin käydä, jos vain ehdimme. Kun oma minitalo ei oikein edisty, en ostanut siihen liittyen mitään, mutta jotain minikokoista löytyi, lähinnä joulukylään.

Tapasimme vielä tyttären perheen. Heidän kanssa vietimme lämpimän sunnuntai-illan uiden Tammelan Pyhäjärvessä, vävyn suvun rantamilla. Kahlataan, kahlataan ja aina vain vesi yltää napaan. Lasten kanssa uiminen oli mukavaa, kun ei tullut missään äkkisyvää.

Iltasella taivas alkoi pilveilemään. Ihanaa, tämä hellejakso on vain lämmin muisto!