Imatra

Ihanat lomamatkatkin päättyvät auringonlaskuun ja uuteen nousuun. Ehdimme olla paikalla pari yötä, kun jo maantie kutsui. 
Kuinka kauniisti vaihtelevat maisemat innostavatkin kuvaamaan taivaanrantaa. Tuolla kaukana toisella rannalla on ystävä myös kesälomalla.

Olimme suorittaneet kaikki maksut respassa heti aamupalan jälkeen. Viimeiset kamppeet laukkuihin, pikaiset heipat tiskille ja kiitos taas.

Halusin käydä vielä kertaalleen kaupungissa, josta lapsuudestani muistan vain yhden käynnin. Näimme silloin, kuinka Imatrankoski kuohui. Satuimme sopivasti paikalle ja joenvarresta seurasimme hurjana virtaavaa veden kulkua.
Tänä kesänä kosken pauhut on nähtävissä ke-su, klo 18.

Jätimme automme koskenpartaan lähelle ja kävelimme puiston kautta. Ylitimme pienen heleästi solisevan puron.

Ihmettelimme veden muovaamia onkaloita. Näitä oli merkitty nähtäviin kohteisiin, mutta aikataulumme ei antanut myöden tehdä pidempää kierrosta.

Omaan pihaamme olemme saaneet hakea tutun soramontulta juurikin pyöreitä kiviä, joita aika ja vesi on hionut sileäksi.

Turva-alue oli merkitty selkeästi aidalla, sortumavaara. Tyydyimme katselemaan aidan takaa ja kerran, jos toisenkin kehuin huonoa kenkävalintaani metsäiselle polulle.

Ylväänä kosken toisella puolella näkyvä Imatran Valtionhotelli. Historiallinen nähtävyys, joka olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Pilvetön taivas ja suuret puut antavat mielikuvitukselle satumaisen hetken. Onkohan linnanneito tornissaan?

Kartasta on helppo katsoa nähtävyydet, jotka on selitetty kolmella kielellä.

Metsäpoluilla sileäksi hioontuneet puiden juurakot muodostivat oman nähtävyyden. Eikä ainuttakaan hyttystä koko aikana! Olikohan ne vieraskoreita?

Jos koskenuomassa oli paljon kiviä, oli niitä metsässäkin. Osa pienistä kivistä houkutteli istumaan.

Kipaisimme portaat ylös sillalle ja tien yli kosken toiselle puolen.

Vuoksi ja Imatrankoski, lyhyt oppimäärä.

Patoremontti näkyi sillan toisella puolen. Keltaiset työasut ovat vain pieni piste.

Zoomattuna näkyy vähän paremmin. Kuinka pieni ihminen onkaan suuren veden äärellä.

Sillalta laskeuduimme pieneen notkoon, jossa Imatran Impi kylpi kuovan veden yllä.

Vuolaana virtaava vesi, patsas ja kesä!

1972

Näistä pyörteistä voi päätellä, että vesi virtaa voimakkasti. Suomen suurin vesivoimalaitos on kuvaajan selän takana.

Tuol puolel emme vielä käyneetkään, vaan siirryimme jälleen lähtökuoppiin ja ohjasimme kumitassun maantielle.

Kotimatkalla poikkesimme Kymen Palvijonkiin, jossa ihastelimme jälleen Pentikin tuotteet ja näyttelyn. Kaarsimme Korian ABCille, että sain penkoa pussilangat ja jarrua polkematta olimme noin 4 h ajon jälkeen taas Pirkanmaalla.

Iitissä ennätin jonomuodostuksessa kuvaamaan valmisteilla olevan KymiRing moottoriradankin. Saavuimme kotiin hiukan aiemmin kuin sovittu pohjanmaan puutarhavierailijat tulivat. Nuorin oli lomaillessamme huolehtinut kukkien ja kasvien kastelun. Minä viimeistelin nyppimällä kukkineet ja miäs nyppi loput rikkakasvit. 
Kun saimme vieraat pihaan, alkoi jäätävä vesisade, mikä laimensi kierrosta. Mutta kyllä jokainen matkalainen tietää Suomen sään. Se on toisella puolen pilvetön ja aurinkoinen, toisella puolella sadetta ja ukkosta.