lauantai 20. heinäkuuta 2019

Imatra

Ihanat lomamatkatkin päättyvät auringonlaskuun ja uuteen nousuun. Ehdimme olla paikalla pari yötä, kun jo maantie kutsui. 
Kuinka kauniisti vaihtelevat maisemat innostavatkin kuvaamaan taivaanrantaa. Tuolla kaukana toisella rannalla on ystävä myös kesälomalla.


Olimme suorittaneet kaikki maksut respassa heti aamupalan jälkeen. Viimeiset kamppeet laukkuihin, pikaiset heipat tiskille ja kiitos taas.
Halusin käydä vielä kertaalleen kaupungissa, josta lapsuudestani muistan vain yhden käynnin. Näimme silloin, kuinka Imatrankoski kuohui. Satuimme sopivasti paikalle ja joenvarresta seurasimme hurjana virtaavaa veden kulkua.
Tänä kesänä kosken pauhut on nähtävissä ke-su, klo 18.
Jätimme automme koskenpartaan lähelle ja kävelimme puiston kautta. Ylitimme pienen heleästi solisevan puron.
Ihmettelimme veden muovaamia onkaloita. Näitä oli merkitty nähtäviin kohteisiin, mutta aikataulumme ei antanut myöden tehdä pidempää kierrosta.
Omaan pihaamme olemme saaneet hakea tutun soramontulta juurikin pyöreitä kiviä, joita aika ja vesi on hionut sileäksi.
Turva-alue oli merkitty selkeästi aidalla, sortumavaara. Tyydyimme katselemaan aidan takaa ja kerran, jos toisenkin kehuin huonoa kenkävalintaani metsäiselle polulle.
Ylväänä kosken toisella puolella näkyvä Imatran Valtionhotelli. Historiallinen nähtävyys, joka olisi ollut kiva käydä katsomassa.
Pilvetön taivas ja suuret puut antavat mielikuvitukselle satumaisen hetken. Onkohan linnanneito tornissaan?
Kartasta on helppo katsoa nähtävyydet, jotka on selitetty kolmella kielellä.
Metsäpoluilla sileäksi hioontuneet puiden juurakot muodostivat oman nähtävyyden. Eikä ainuttakaan hyttystä koko aikana! Olikohan ne vieraskoreita?
Jos koskenuomassa oli paljon kiviä, oli niitä metsässäkin. Osa pienistä kivistä houkutteli istumaan.
Kipaisimme portaat ylös sillalle ja tien yli kosken toiselle puolen.
Vuoksi ja Imatrankoski, lyhyt oppimäärä.
Patoremontti näkyi sillan toisella puolen. Keltaiset työasut ovat vain pieni piste.
Zoomattuna näkyy vähän paremmin. Kuinka pieni ihminen onkaan suuren veden äärellä.
Sillalta laskeuduimme pieneen notkoon, jossa Imatran Impi kylpi kuovan veden yllä.
Vuolaana virtaava vesi, patsas ja kesä!
1972
Näistä pyörteistä voi päätellä, että vesi virtaa voimakkasti. Suomen suurin vesivoimalaitos on kuvaajan selän takana.
Tuol puolel emme vielä käyneetkään, vaan siirryimme jälleen lähtökuoppiin ja ohjasimme kumitassun maantielle.
Kotimatkalla poikkesimme Kymen Palvijonkiin, jossa ihastelimme jälleen Pentikin tuotteet ja näyttelyn. Kaarsimme Korian ABCille, että sain penkoa pussilangat ja jarrua polkematta olimme noin 4 h ajon jälkeen taas Pirkanmaalla.
Iitissä ennätin jonomuodostuksessa kuvaamaan valmisteilla olevan KymiRing moottoriradankin. Saavuimme kotiin hiukan aiemmin kuin sovittu pohjanmaan puutarhavierailijat tulivat. Nuorin oli lomaillessamme huolehtinut kukkien ja kasvien kastelun. Minä viimeistelin nyppimällä kukkineet ja miäs nyppi loput rikkakasvit. 
Kun saimme vieraat pihaan, alkoi jäätävä vesisade, mikä laimensi kierrosta. Mutta kyllä jokainen matkalainen tietää Suomen sään. Se on toisella puolen pilvetön ja aurinkoinen, toisella puolella sadetta ja ukkosta.

5 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Mukavantuntuine reissu teillä...niinhän sitä sanotaan matkailu avartaa....
Minä katselen mieluusti omalta tuolilta;)teidän ihania loma-reissu kuvia:))
Hyvää kesäloman jatkoa!!!Teille!!

TeSa kirjoitti...

Nautinnollista nähdä ja kokea uusia asioita. Huomata, että on paljon kauneutta ympärillämme.
Kiitos Liisa!

Sartsa kirjoitti...

Imatran koski on vaikuttava näky tyhjänäkin ja hotelli suorastaan uhkuu historiaa. Parina kesänä on tullu käytyä, mut kuohuja en nähny. Mieleen jäi kuitenkin kävelykadun puhallinkonsertti.
Ajelitte sitten ihan meiän kotikulmilla ;D

Onneli Winter kirjoitti...

Paljon on reissussa nähty ja varmasti hienot muistot jää mieliin. Mukavaa kesäistä alkanutta uutta viikkoa <3

TeSa kirjoitti...

Meille aikataulu ei ollut myönteinen kuohujen suhteen. Olisi ollut kiva käydä katsomassa, mutta aina voi lähteä uudestaan matkaan.
Kiitos teille.