Kesä, kesä, kesä

Tänä kesänä pihatyöt ovat ottaneet kaiken liikenevän vapaa-ajan hyvällä meinigillä. Piha mielessä, kun palaamme töistä kotiin. Suunnitelmat valmiina mistä jatketaan. Talvella odotin innoissani päästä puuhailemaan, kun muutama kiireinen mennyt vuosi meinasi ottaa minusta niskalenkin. Meidän molempien vuosien kipuilut on jo hidastaneet työtahtia. Nyt on jo enemmän suunnittelua, kuin toteutunutta. Siitä huolimatta pala kerrallaan, pieninä päiväannoksina jaksaa panostaa ja kyllä se näkyy valmiina pintoina.
Tuntuu todella ihanalta saada tehdä ja laittaa, kokeilla ja onnistua. Jos jossain ei kuki, kasvareista löytyy vielä paikkaan, kuin paikkaan uusi taimi. Viikonloput ovat alkaneet usein käynnillä kukkaostoksilla.
Epäonnistumisia tulee myös joka vuosi vastaan. Talven tuhot ja puutteet huomaa vanhoja valokuvia selatessaan. Niille ei voi mitään, ne täytyy hyväksyä ja jatkaa. 
Sitten on niitä kasvustoja, joita ei olisi koskaan pitänyt pihaansa laittaa. Yksi näistä, tarha-alpi, on poistettu tänä kesänä kukkamaista. Aiemmin ovat saaneet kyytiä viiruhelpi, saniainen, iiris, pieni lilja ja maahumala. Kukkamaissa on siksikin paljon pälvipaikkoja, kun kasvustoja on kaivettu ja syvältä. Ihan kaikkia en tohdi heti täyttää, odottelen kukintojen loppumista toisaalla, että voin tehdä siirtoja. 
Puutarha ei ole koskaan valmis, nautitaan näkemästämme, siitä mitä muut ovat laittaneet omalla tontillaan kasvuun ja kannustetaan jatkamaan.
Kuvissa keltainen ihanuus on matalakasvuinen keltamaksaruoho, joka läheltä katsottuna on upea näky limensävyisin kukinnoin. Meillä tätä kasvaa etupihalla ja siitä se on levinnyt hiekkapihassa ympäriinsä. Sen yli kävellään ja ajetaan, mutta ei se ole paljon siitä itseensä ottanut. Klikkaa kuvia suuremmaksi!