Me teimme sen, loma!

Sunnuntain puutarhapäivät onnistuivat mielestämme todella hyvin. Jo neljännen kerran kutsuimme piha- ja puutarhaväkeä tutustumaan pihapiirimme rakennuksiin, sekä kukkaistutuksiin. Edeltävät viikot kesäkuun alusta alkaen oli panostettu pihan hoitoon sillä asenteella, että kaikki on valmiina. Päädyn terassipohja ympäröitiin lippunauhoin turvallisuussyistä. Sinne oli siirretty kiviä ja laattoja takapihan terassin pohjalta odottamaan uusiokäyttöä. 
Muutamaa päivää aiemmin aloitin valmistelut luhtikahvilan tarjottaviin. Silmä tarkkana seurasimme jo kaksi viikkoa aiemmin sääkarttoja, onko huomenna pouta? Säällä on aina jonkun verran merkitystä onko väkeä liikkeellä.
Omalle kohdallemme osunut pilvipoutainen sää oli ihan paras vaihtoehto. Välillä aurinko paistatteli päivää, mutta missään vaiheessa ei ollut liian lämmintä.

Tänä kesänä saimme avuksemme lapset perheineen. Pojat eivät keksineet mitään "pakollista" menoa, eli olivat ensimäisen kerran nyt mukana tapahtumassa. Miniä on ollut meidän mukana jokaisella kerralla. Jokaiselle löytyi jokin toimi, jolla saimme homman toimimaan.

Tehotytöt viihtyivät leikkimökillä ja trampalla, jos joku ehti sinne avuksi. Luhti, terassi, leikkimökki ja välillä pirtille syömään. Leikkimökki osoittautui välillä kiusanpaikaksi, kun kaksi vanhinta eivät huolineet nuorinta leikkeihinsä. Siitäpä nuorin hermostui ja kävi laittamassa pikkumökin oven ulkopuolelta hakaan. Pysykööt siellä!

Vieraita saapui koko päivän tasaiseen tahtiin. Puutarhoja oli avoinna yli 600 ympäri maata ja paikallisiakin 7. On hienoa, että näin moni osallistuu tapahtumaan joko avaamalla porttinsa tai vierailemalla. Vieraskirjaan tuli paljon nimiä, ihan kaikki eivät koskaan laita käynnistään merkintää. Tänä vuonna kauimmaiset vieraat tulivat Nilsiästä ja Yorksirestä. Olimme iloisia jokaisesta vieraasta, joita kävi läheltä ja kaukaa. Oli kiva tavata aiemmin käyneitä, uusia kasvoja, lähinaapureita ja kasvoja nimimerkkien takaa. 
Humun laskin merkkasi n.210 kävijää, joka oli lähes sama, kuin edellisellä kerralla 2017.

Aina ei tapahtumapäivä sovi omaan aikatauluun tai sitten päivämäärät ovat unohtuneet. Niin tänä vuonna, kuin aiemminkin meille on tehty vierailuja jo lauantaina. Tänä vuonna tilanne oli hauska, toivottavasti kukaan ei nyt pahastu. 
Olimme saaneet osaltamme päivän valmistelut tehtyä ja ajatus oli jo siirtynyt illan kulttuuriosuuteen. Olin vaihtamassa asuani, miäs ripusti loppuja pyykkejä kuivumaan, kun sanoin, että jonkun auto pysähtyi pihaan. Miäs sitä katsomaan ja sanoi, että ihan ventovieraita. Äsh!
Arvasin, joku haluasi käydä katsomassa. Tulkoon. 
Vuoroin kävimme jatkamassa vaatteiden vaihtoa ja seurustelemassa vierailijoiden kanssa. He olivat kauempaa oleva eläkeläispari, mutta myönsivät, että olivat katsoneet tapahtuman ajankohdan väärin. 
Meille oli tulla kiire, mutta jätimme vieraat kiertelemään kahdestaan, kun me poistuimme. Miäs sanoi jossain vaiheessa iltaa, että olisi pitänyt pyytää heitä kitkemään loput rikkaruohot =D

Miäs pyrki ottamaan jokaisen vieraan vastaan kättelemällä heti portilla. Minulta jäi tämä vaihe vallan tekemättä. Jumiuduin niin monen kanssa juttelemaan, mutta pyrin tervehtimään jokaista ja osan kanssa ennätin myös kättelemäänkin toisaalla pihamaalla.

Autoparkki oli tehty talon edessä olevalla pellolle, jossa pinta pölysi aika tavalla kuivan, kaadetun heinän alla. Mutta se kesti hyvin, eikä kukaan jäänyt autoineen jumiin. Siinä oli tarpeeksi tilaa kääntää suurempikin tila-auto.
Humu vastasi parkkipirkon hommasta ohjaten apuvälineitä kulkemiseen tarvitsevien autot mahdollisimman lähelle piha-aluetta. Esteetön piha on helppokulkuista loivaa mäkeä kauttaaltaan.
Saksantien ylityksessä on omat vaaransa näköhaittaesteiden vuoksi, tarkkana pitää olla.

Piha-aluetta kierrettiin ristiin rastiin, osan vieraista saatoin nähdä vain vilaukselta, kun kuljimme samaan suuntaan. Meillä jokaisella omasta väestä oli selkeä merkki, josta saattoi nähdä, että olemme mukana. Myös tehotytöillä oli omat merkkinsä. Eli meidät oli helppo pysäyttää ja löytää vierailijoiden joukosta.

Pitkin pihaa oli erilaisia toimintoja. Terassilla oli makkaragrilli, jossa vävy oli pääasiassa. Nuorin vuorotteli.

Kasvihuone sai varmaan eniten huomiota jälleen kerran. Itse en ehtinyt niinkään kiinnittämään huomiota, mutta miniä kertoi vierailijan kiinnittäneen huomiota, ettei missään reunuksilla ja rakenteiden alla kasvanut pitkiä heinänkorsia. Kaikki oli kitketty pois.
Itse sain kiitosta kokonaisuudesta, maaseutumaisesta miljööstä, jossa liika yrittäminen on jätetty pois. 
Monimuotoisuus ja vanhojen esineiden säästäminen oli myös monelle mieleinen. 

Suunnitelmissani oli keväällä, että laitan pienen taimimyynnin pois karsituista perennoista, mutta siihen ei aikatauluni antanut myöden. Siksi kutsuin entisen työnantajani kukkakärryineen paikalle ja amppelikauppa kävi hyvin itsepalveluperiaatteella puutarhan laitamilla. Saimme päivän aikana vielä täydennyskuormankin.

Tytöt viihtyivät yhdessä ja jaksoivat mennä koko päivän ilman päikkyjä.

Pihaopaste selkeyttää kulkua ja jokaisen meille merkittävän paikan, kasvun tai rakenteen kohdalle oli laminoitu kyltti. 
Tällä kertaa tein kyltit muovitetulle kalvolle, jotka vielä laminoin. Voimme käyttää seuraavinakin vuosina samoja opasteita aina vain uudestaan ja uudestaan.

Tässä neuovotellaan ensi vuoden puutarhakohteista.

Luhtikahvila avautui toisen kerran. Kerran pidimme terassilla, mutta nyt jatkuva sateenuhka ei innostanut kahvipöytien siirtoon pihamaalle. Ja vain kaksi vierasta löivät päänsä poikkiparruihin. Tässä tilassa pitää kulkea nöyränä, pää kumarassa.

Luhdin yläkerrassa oli nähtävillä makuutilat. Aika moni käytti tilaisuutta hyväkseen ja kiipesi toiseen kerrokseen. 
Naistenhuoneessa oli aika täyttä, kun kangaspuissa on vieläkin keskentekoinen poppananloimi.

Luhtikahvilan myynnistä ja esteettisyydestä huolehti miniä. Nuorin ja tytär vuorottelivat myynnissä.
Osa virailijoista suuntasikin ensimmäiseksi kahvioon ja vasta sen jälkeen puutarhakierrokselle. 
Lattialla näkyvät märät läimiskät on jääpaloista, joita nuoret toivat tullessaan juomapullojen viilennystä varten.

Kahvioissa huomioitiin myös erikoisruokavaliota noudattavien tarpeet.

Ehdin päivän aikana halaamaan ja juttelemaan vuorotellen myös jokaisen pikkubimun kanssa.

Pyysimme tänä kesänä Hunajakulma Oy Mikkoa esittelemään mehiläisten hoitoa. Heidän mehiläispesät ovat olleet pihamme reunamilla jo useamman vuoden, joten hyöty on molemmin puolista. 
Sunnuntaiaamuna huvimajalle tuotiin suljettu pesä, jota saattoi jokainen halukas käydä päivän aikana katsomassa. Se ei ole vaaraksi kenellekkään. Mikko oli paikalla 13-15 ajan. Asiasta kiinnostuneita oli paljon. Miäs oli toisaalla puutarhassa kertonut, että yhtään pistosta emme ole koskaan saaneet, vaikka mehiläisten kuhina on ajoittain melkoista.

Vielä ei ollut myynnissä kauden hunajaa, mutta pian Hunajakulman Miro ja Mikko aloittavat linkoukset. Tällaisina päivinä yhteistyö voisi jatkua myös tulevina kesinä.

Vaikka pihanurmemme ei ole mikään paraatinurmi, se kestää suuremmankin väkimäärän. Vain pitkillä kuivilla jaksoilla näkee nurmen ottavan itseensä, mutta pian sateiden jälkeen vihertää jälleen.

Kun kello oli melkein 17, pilvet alkoivat kerääntymään taivaalle. Saimme pienen sadekuuron päällemme ja kiiruhdimme sitä suojaan luhdille. 
Yhdessä kävimme lävitse päivän tapahtumat, kuulimme vieraiden kommentteja niiltä, joidenka kanssa emme ennättäneet keskustelemaan. Pohdimme myös jatkoja, mitä tekisimme toisin ensi kesänä. Myös yhteistyö lasten ja heidän puolisoidensa kanssa sai kiitosta.
Keräsimme kaiken suojiin, suljimme luhdin ovet ja lapset perheineen lähtivät kukin omiin menoihinsa. Kiitos avustanne jälleen ihanat!
Tästä oli hyvä aloittaa kesäloma, jonka ensimmäiset päivät on vain huilattu.