Rauhanranta

Lomaa lomasta ja nauttimaan Saimaan tunnelmasta. Meille oltiin varattu upealla näkymällä oleva kattohuoneisto, josta olin tosi innoissani! Parvekkeen oven olisi voinut jättää yöksi auki, mutta mielikuvitukseni läheltä, jopa liian läheltä lentävistä lokeista, sai vetämään oven kiinni poistuessamme huoneistosta.

Holiday Club Saimaa tuli käytyä toistamiseen. Tällä kertaa emme jääneetkään alueelle, vaan tutustuimme sen ympäristöön. Toki hyödynsimme kylpylän lämpöiset laineet ja poreet, mutta nyt jäi esim. keilakisa väliin.

Castlen puolelta on kiva yksityinen sisääntulo, jota käytimme useasti. Pääsisäänkäynnissä on aina vilskettä, väkeä tulee ja menee. Hotelli olikin melkoisen täynnä, jos autopaikkoja katseli.

Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä rantaravintola Rauhanrannassa, joka jäi kokematta edellisellä keralla. Iltamättö oli nimensä veroinen mättö, päivän ensimmäinen lämmin ruoka ja kello lähenteli ysiä.

Parvekkeelta saattoi nähdä mitä kauniimpia maisemia, joita pilvet varjostivat.

Selfie tutulla kaari-ikkunalla ennen kaupunkiin lähtöä seuraavana aamuna.

Imatra ei ole tuttu. Uusi navikaan ei osannut aivan kaikkia tieosuuksia, mutta turisti on aina turisti, kun liikenteessä töppää. Kaupungissa minulla oli vain yksi toive, päästä Virkkuukoukkuseen. Monilla messuilla ja netistä tutuksi tulleet tuotteet oli nähtävä läheltä, kun lähellä oltiin.

Voi mahoton tätä musta-valko-harmaan tuuppaajaa. Miten ihania tajunnanräjäyttäviä värejä ja kuoseja yksi kauppa pitää sisällään. Jo ulkoa sai selon, mitä myymälässä on.

Muutamalla kuvalla kerrottakoon, että sain aikani kulumaan ensinnä kiertämällä kerran miähen kanssa, joka otti puhelimeensa uuden osoitteen ja lähti.
Minulle jäi mahdollisuus uusinakierrokselle, jota pyörin lukemattomia kertoja, laskematta niitä sen enempää.

Selasin kortteja, pikkulaukkuja, pyyhkeitä ja kankaita, joista jälkimmäiset oli jo maksuun menossa, mutta palautin. Oli teetä, kahvia, purkkeja, nukkeja, mekkoja, rintamerkkejä ja vaikka mitä. Sellainen vanhan kempsun tunnelma, ilman niitä nostalgisia tuoksuja.

Pip Studio-sarjaa, Greengaten ja vaikka mitä ihania. Jotenkin nämä vaaleanpunaiset vain näppäin tallensi. Hyllyt ja kaapit täynnä ihania valintoja.

Kun miäs laittoi paluuviestin, olin jo irronnut värikylläisyyden vetovoimasta ja käynyt kassalla.