Rehevä heinäkuu

Heinäkuun helteet lämmittävät niin mieltä, kuin kehoakin. Etukuistin kukat ilahduttavat heti pääsisäänkäynnissä. Pientä varjoa tarjoaa kuistin lape. Vihreäksi muuttunut hortesia on äitienpäivälahjani.

Teimme miähen kanssa viikonloppuna rynnäkön kasvihuoneeseen. Nostimme sekä kurkun-, että tomaatinvarsia kohti korkeuksia uusin naruin. Laitan aina kauden alussa tukilangat kasvustoille, mutta monesti näitä joutuu lisäämään kauden aikana. Tämä kesä on ollut mahdottoman hyvä kasvulle, jolloin langoitusta on pitänyt tehdä tavallista enemmän. Sakset on käytössä kaiken aikaa. Leikkaan huoletta lehtiä jotka varjostavat. Typistän kasvustoa ja ohjailen liikakasvua.

Satoa on saatu hyvin kasvihuonekurkusta. Istun huoneessa välillä hetken ja saatan syödä välipalaksi kokonaisen makoisan kurkun. 

Tomaatteja on muutamaa eri lajiketta. Näistäkin on saatu jo maistiaiset.

Takapihan terassin suojissa on erilaiset kukinnot ilahduttamassa niin kasvullaan, kuin väreilläänkin.

Vanhat maha-altaat ovat täyttyneet sammakonputkesta ja punaisesta tähtisilmästä. Kiva yhdistelmä harmaata laudoitusta vasten. Sammakonputki on minulle uusi tuttavuus. Se ei ole nopeakasvuinen, kuten maahumala.

Lippuviiri, koska kesä! Helteet saavat ilakoimaan ja ottamaan kaiken irti kesän ihanuudesta. Kerätään sitten syksyn sateissa ja kylmissä keleissä kaikki talteen, mutta nyt on hyvä näin.

Valkoinen surffari on istutettu navetan seinälaudoista tehtyyn pitkään laatikkoon. Kaikkia amppelikukkia ei tarvitse ripustaa amppeleihin.

Teen perinteisesti kahteen suureen astiaan samanlaiset istutukset, joista toinen ripustetaan näyttävimmälle paikalle amppeliin ja toinen asetetaan lattiatelineen päälle.

Valkoisen ja punaisen sävyinen surffari, samansävyinen verbena ja kissankäpälä ovat täyttäneet kauniisti molemmat korit. Nämä vanhat lankakorini ovat kestäneet vuosia painavat kukkaistutukset.

Pastellivärit sopivat lämpimiin päiviin. Jos asuisimme veden ääressä, värit olisivat varmaan jotain ihan muuta.

Sormustikukat ovat kukkineet jo kauan. Näitähän putkahtelee milloin mistäkin.

Ruusu aloitti kukintansa terassin reunalla. Varsien ohjaaminen kasvukehikkoon on tarpeen, ettei ruusunpiikit raavi jalkoja.

Myös kirvat ovat vallan ihastuneet kukan nuppuihin. Olen ollut jo kahden vaiheissa sumupulloni kanssa, mutta vielä jättänyt suihkuttamatta.

Granitin kesäalesta löysin kivat pienet lasipullot. Ne kiinnitettiin jäykkään rautalankaan kuistin tolppaan. Pienet kukkakimput ilahduttavat ja on helppo vaihtaa niin vesi, kuin kukatkin.

Orvokit, nuo uskolliset kukkijat, jaksavat kukkia koko kesän, kun nyppii siemenkohdat pois. Katkon kyllä kasvuston pituuttakin varsin rajuin ottein pitkin kesää, jolloin se uudistuu ja jaksaa kukkia jatkuvasti.

Testasimme yhden pullon kestävyyttää pudottamalla sen betonipinnoitteelle. Ei kestänyt, ei. Sählinkiä.

En ole malttanut olla käymättä puutarhoilla. Kun miäs haki uuden akun pärrää varten, jäin kyydistä kukkakaupan kohdalla. Ihan muutama uusi taimi mahtuu vielä kukkamaille. Näiden kastelun hoiti yllättäen yli kulkenut vesisade, mutta täytyy muistaa kastella myös itse. Valkoinen punahattu.

Istutin punahatun prisessa- ja isopäivänkakkaran kanssa aika lähekkäin. Samaan penkkiin tuli myös laventelia. Entuudestaan samassa maassa on kuunliljoja ja jaloritarikannusta.

Toisaalle lisäsin syysasteria valkoisena sinisten lisäksi ja sinipallo-ohdaketta. Jälkimmäisen kukinta, pallo, on muoto, jota haluaisin lisää kukkivien sekaan. Kun vielä istutin kaksi anemonea, tuumin, että nyt kun tämä kukkamaa on möyhennetty, tuotu hyvät aineet rehevään kasvuun ja kukinnan pitäsi olla tässä penkissä koko kesän vaihtuvaa.

Neiti kesäheinä hyppeli ja nauroi
kesämekko ihanasti menossa heilui.
Kun juoksuun pinkaisi,
jalat ilosta korkealle nousi.
Neiti kesäheinä kukat keräsi,
nuuhkaisi ja nauroi.
Kesä, keinu ja pian valmistuva leikkimökki.
Oi, ihana lapsuus  ❤