Puutarhurin päiväkirja

 Vuodenvaihdetta lähestyttäessä olen päivittänyt käsityöt, tapahtumat ja menot yhteen. Tänä vuonna päädyin tekemään ensinnä yhteenvedon puutarhaosiosta. Siihen liittyen kirjaan vielä yhden kivan kirjan, Puutarhurin päiväkirjan, jonka on tehnyt Marjo Lemponen ja Päivi Puustinen.

 Näppärä, helposti täytettävä kirja on oiva muistiväline, johon voi merkitä omat edistymiset kasvukauden kulusta, omat haaveet, aikataulut tai laatia listaa suunnitelmistaan. Olit sitten haaveilija, edistynyt tai melkoinen konkari, kirjan sivuilla on tilaa paljon tilaa omille muistiinpanoille.

 Ei mene kauaakaan, kun ensimmäiset siemenpussit ilmestyvät jo kauppojen hyllyille. On aika aloittaa uuden kasvukauden suunnittelu. Innokkaimmat ovat jo selanneet siemenkuvastoja ja tilanneet  uutuudet. Kaikesta näistä kun kirjaa omat muistiinpanot yhteen, voi aina tarkastaa, mitä ja mistä onkaan tullut hankittua jotain.

 Kirja on tarkoitus kulkea yhden kasvukauden tarhurin rinnalla, mutta toki sitä voi täydentää muinakin vuosina.  
Muistiinpanoihin kannattaa panostaa. Aina voi tarkistaa inspiraation lähteen.

 Päiväkirjamainen oma osuus talvikuukausista, jolloin ajatus omasta kasvukaudesta voi olla vasta haaveilua. Kevään edetessä rivejä on lisätty, jolloin innostus on suurimmillaan.

 Taulukkosivuille voi merkitä innostuksen määrän, eikä sääkarttaakaan ole unohdettu.

 Omat kasviystävät, eli tietoa kasveista joihin voisi tutustua tai unelmia, voi merkitä omille sivuilleen. Samoin omat kokemukset kylvöstä kasvun ihmeeseen on hyvä merkitä muistiin, ettei törmää joka vuosi samoihin ongelmiin. Toki ne onnistumisetkin täytyy kirjata.

 Kirjan parissa suunnitellen ja unelmoiden pitkä talvi taittuu sivu kerralla. Mietin vain mihin kirjan sijoittaa niin, että se kesän hektisinäkin aikoina sitä tulisi täydennettyä.

Omat puutarhamerkinnät on tallentunut blogiin kauden aikana aikaisesta keväästä, myöhäiseen syksyyn.

Kukinnot ovat olleet pääasia, vaikka kokonaisuutta yritetään hallita. Tänä kesänä panostettiin kukkamaiden pohjiin. Niistä otettiin pois paljon vanhaa multapintaa. Keväälle tilattu multakuorma on huvennut, mutta on sitä vielä jäljelläkin, että ensi vuonna päästään taas multaamaan.

Suuria ilonaiheita oli takapihan terassin jatko, jossa valssasimme avajaiset ihan kahdestaan!
Samaan aikaan valmistauduttiin Avoimet Puutarhat-päiviin, joista jää aina niin hyvä mieli.

Päädyn pergola-alue, joka jäi himpan vaille valmiiksi syksyllä, on kutkuttanut mukavasti.  Taisin nähdä jonain yönä unta tästä paikasta ja piti käydä kurkkaamassa päivällä. On se meidän ja kyllä siellä kaikki oli ok.

Kulunut kesä toi tullessaan hyvän sadon, mukavan tunnun onnistumisista. Etupihan ulko-oveen nakkasin valkoisen kranssin, joka ei tästä paljon yksinkertaisemmaksi voi enää mennä. Pujottelin parit päikynoksat ja annoin komeuden helistä tuulessa.

Kuistin sisäänkäynnissä on aina omanlainen tunnelma. Kasvusto, joka on jostain syystä jäänyt päivittämättä. Huomasin syksyllä kuvia selatessani, että ohhoh, onpa emännällä ollut komeat asetelmat, joten päätin tallentaa nämäkin muistojen arkistoon.

Valkoisena loistava ulko-ovi on väsyneen ruskean jälkeen edelleen ilo. Kuistin peitti vanha räsymatto, joka sadepäivien jälkeen nostettiin kaiteelle kuivumaan.

Amppeleissa pelakat ja kaidelaatikoissa petuniat. Valkoinen kerrattu lumihiutale rönsyili, keventäen kokonaisuutta. Vettä näihin upposi ihan tolkuttomasti. Lannoitepurkki kulki mukana lähes jokaisella kastelukerralla.

Nyt mennään kohti valoisaa aikaa. Kesä, lämpö ja uudet haasteet pihalla ovat vastassa. Uusia suunnitelmia, suuria sellaisia on väläytelty pitkin syksyä, eli osallistuminen Avoimiin Puutarhoihin 2020 on vielä avoinna.