Tapahtui viikolla

 Vai tapahtuiko mitään? Viikon varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Päällimmäisenä on aina työ, ja nyt sitä riittää. Olen tehnyt viimeisinä viikkoina paljon ylitöitä niin, että olen kotona iltaisin vain hetken ennen nukkumaanmenoa. Viime vuonna korona hiljensi työvirtoja, mutta nyt ne taakse jätetyt työt ja paljon muuta on pomsahtaneet eteen sellaisella rynnäköllä, että kädet ei meinaa riittää. Minulla oli hyvä työpari viereisestä työpisteestä, jonka kanssa ehdin työskentelemään pari kuukautta. Hän sai uuden työpaikan ja lähti. Tällä viikolla sain taas uuden työparin, jonka kanssa jouduin aloittamaan ihan alusta ja se on vienyt aikaa omilta töiltäni.

  Opettaminen ja työnopastaminen on entuudestaan tuttua, teenhän sitä iltatöinäkin. Mutta tässä kiireessä ja kaikkien päivämäärien paukkuessa kohti kasvoja meidän pitäisi nyt vain tehdä ja tehdä, ei opettaa ja opiskella. Siksi olen jäänyt varsinaisen työpäivän jälkeen ylitöihin, että saan edes jotain ajoissa valmiiksi. Samaa hässäkkää on tarjolla monta viikkoa tästä eteenpäinkin. Kesälomia on jo siirretty, eli ei aloiteta ihan niillä päivämäärillä, kun alkuvuodesta on sovittu. Enkä ole laisinkaan varma, alkaako ne silloinkaan, vai siirretäänkö vieläkin. Vitsinä huutelin, että pidän kaikki vuoden pekkaset kesäloman perään, mutta tuotannonjohto ei kuullut, siis noteerannut pyyntöäni.

 Aikaisin aamulla meidän kylällä ei liiku vielä muita. Kaikkialla on ihan hiljaista. Vain lintujen mahtava kujerrus, kurjen kiekaisu ja ne joutsenet! Niitä on ja paljon. Joutsenet ovat tulleet jäädäkseen ja niiden raikuvat äänet kantautuu ihan pirtille asti. Yksi kurki paseeraa joutsenien joukossa, mutta sen ääni on niin tunnistettava, ettei jää epäselvää mikä on lintujaan. Käki kukkuu metsässä, toinen tarpeeksi kaukana toisesta. Lämpiminä ja kuivina päivinä voi erottaa monta eri lajia lentämässä peltojen yllä tai pesimässä pihapiirissä.

Jos ehdin aamulla ennen töihin lähtöä, vien eväsreppuni autoon ja teen pihakierroksen. Nurmen märkä pinta ei sukkia naurata, mutta minulla on varasukat pukkarissa. Nurmi on voitu ajaa jo kertaalleen. Nyt se pitäisi ajaa jo toistamiseen, mutta jatkuvan sateen alue ei kuivata pintaa niin, että voisi istahtaa koneen päälle. Pihaan on heitelty kalkki ja nurmilannoite. Samoin kasvimaille omansa. Viime kesänä aloitimme taistelun sammaloitunutta nurmea vastaan ja se mitä teimme piha-alueella on hyväksi todettu. Tällä kaavalla aiomme korjata nurmea monesta eri kohtaa, mutta vasta myöhemmin niin, että saamme tehdä rauhassa hyvän pohjatyön.

Sipulikukkien kukinta on jatkunut pitkään. Viileät ilmat pidentävät kukinta-aikaa, eikä kaikki kuki hetkessä. Tosin meillä on narssujen määrä aika pieni, kun syksyllä nostimme isolta alueelta sipulit ylös kukkamaan muokkauksen yhteydessä ja silloin osa meni hukkaan ja loput istutin uudestaan. Uudet sipulit olen kaivanut maan uumeniin tai sitten myyrät ovat ottaneet osansa.

Markkinoilla on aina tarjolla kaikkia ihanuuksia. Värit, kukkien koot ja kerrannaisuus viehättää. Heti kärkkymässä, kun jostain saan vihiä uutuuksien myynnistä. Nämä ihanuudet kukkivat sisääntulokäytävällä ja niitä on ollut pakko kumartaa mennen tullen. Ihan perus tetet on jees, mutta pikkuisen enemmän, on pikkuisen enemmän. Syksyllä vaan tahtoo into loppua kesken, mutta pieni panostus tuo iloa kevääseen, kun muut kasvit vielä nostavat nokkaansa.

Tämän uloimmat terälehdet on kuin amarylliksellä. Ihana kevään vihreys, kerroksellisuus ja raikassävyinen keskusta.

Tässä sama oranssilla keskustalla. Vaikka kukkamaa on kauttaaltaan tästä kohtaa ihan paljas, narssut kiinnittää huomion ennen perennojen kasvua. Näiden tuleennuttua jäävät sitten kuunlijojen alle huilimaan.

Teimme viime kesänä työhuoneeni päätyyn suuren muutoksen, kun purettiin vanha kukkalaatikkoa ja perustettiin ihan uusi kukkamaa reunuksineen.

Työ jatkui syksyllä kaivurin tehdessä miähen työkonehalliin pohjat. Samalla ajolla kaapaistiin kukkamaan reunasta nurmea ja savea syvältä. Kauha teki hyvän montun aatellen seuraavaa siirtoa.

Vanha raparperipenkki piti poistaa, koska sen tilalle on suunnitteilla jotain muuta. Rapsuja on paljon. Siis ihan liikaa, mutta en raaskinut kuitenkaan laittaa poiskaan, kuin sen juurakon, joka vietiin miniän hoitoon.
Kasvu on ollut maltillista, joten saimme aika hyvin mitään suurempaa rikkoa juurakot pois paikoiltaan. Raparperin juurakko on syvällä. Se on vahvaa ja monissa taimissa monihaaraista. Maan muokkaamista riitti, paljon hyvää multaa ja palanutta lannoitetta.

Fiskarsilaisille oli paljon muutakin käyttöä, kun kaivoimme varmaan multakuormissa kulkeutuneet narssut kukkapenkkiä täydentämään. Yllättävän hyvin nämäkin ovat vuosia kasvaneet nurmiheinien seassa ilman minkäänlaista hoitoa.

Viikon rapsut murjottivat, roikottivat itseään kuin selkäänsä saaneet. Vesisateet on karistaneet lehdille varisseen mullan ja kasvun virkeystaso kertoo sen, että näillä on kaikki ihan hyvin. Tälle vuodelle ei ole mitään satotavoitetta. Teen piirakkaa, kunhan tästä kaaoksesta saadaan meille keittiö valmiiksi. Tähänkin penkkiin laitetaan nurmen rajaava reunus, kuten kukkamassa. Eikä tässä vielä kaikki. Suunnitelmissa on kehittää tätäkin aluetta vuosien saatossa.

Jouluruusu on noussut auringonkukkien joukosta! Lintujen ruokintapaikat on juurikin tämän juurakon päällä. Vielä on jyviä ja pähkinöitä ollut tarjolla. Kunhan keli kuivuu, vedän imurilla siemenien kuoret putkeen. Glögituvassa oli pari jouluruusua, joista ainakin toinen on näyttänyt selvinneen kevääseen asti. Teen myös sille paikan tähän keittiön ikkunan alle.

Huomaa, sävy sävyyn uusien narssujen kanssa. Tämä yksilö on viipyillyt ja viihtynyt paikoillaan vuosia.

Kävimme viikolla kesäkukkakieroksella kahdella eri kukkatarhalla. Voi miten ihania uutuuksia, värejä, lajikkeiden kirjoa ja mahdollisuuksia. Yritän olla hillitty. Saan ostaa kahteen amppeliin kukkia, miähen toive. Jostain syyystä en saanut tarkennusta, että onko niin että jokaisesta käymästäni kukkatarhasta, vai yhteensä koko kesän ostot. Mopo karkas jo, en jäänyt tekemään tarkentavia kysymyksiä.

Kesälle ei ole paljon suunnitelmia pihan suhteen. Itse otan pari projektia työn alle ja ylläpidän kukkamaiden siisteyttä. Tänä kesänä aion ahmia uusia ideoita, tehdä muutaman puutarhakierroksen kotia kauemmaksi. Yritän löytää sisäisen luovuuteni, joka uinuu aina talviunta. Kasvaria täytän syötävillä taimilla. Oli suunnitelmia kylpästä yhtä, jos toista, mutta en sitten tänä keväänäkään.

Meillä on muutama kohta, joka vaatii kunnollista paneutumista ja sillä samalla kertaa voidaan tehdä ihan jotain uutta. Minusta on aina mukava, että multa muuttuu kukkamereksi ja nurmen voi nähdä hiekkakäytävänä. Ja kun suunnittelee luovasti, lue, koe ja erehdy, on lopputulos yleensä runsas, rönsyilevä ja uutena aina ihan paras kohta pihassamme.

Jos, kun huomenna on poutapäivä, kirmaan kukasta kukkaan ja kitken loputkin talventörröttäjät. Näiden kanssa ei kauaa pitäisi mennä, kun vain kroppa kestää konttaamisen. Siistitty maa peittyy loppujen lopuksi aika nopeasti viherrykseen.

Kurkkasin vielä kuinka hedelmäpuut ja marjapensaat ovat selvinneet talvesta. Kukinnot ovat vasta nuppuvaiheessa, mutta luulen seuraavan lämpöaallon myötä kukinnoissa olevan kuhinaa.

Luumu

Päärynä

Pergolassa on syöty ja juotu jo lakisääteiset helteisinä päivinä. Sen jälkeen odotettiin lumen sulamista ja nyt odotellaan kuivaa keliä. Ja sitten ei keritä istumaan, kun joka paikkaan yritetään kiirehtiä yhtä aikaa. Alkukaudesta on kauheasti intoa tehdä, kitkeä ja kohentaa. Kun kukkamaat täyttyy vihreästä, rikakkasvit ei näy ensinnä.

Viime vuosien uudet istutukset on aina tarkemmassa seurannassa. Pergolassa on kaikki istutukset hyvässä alussa, keijunkukissa jo nuppuja ihan valtavasti, siipiköynnöksessä vihreät silmut ja laukoissa pulleat nuput.

Koristeomeapuu

Keisarinpikarililja on saanut kasvaa omalla paikallaan kauan. Tänä keväänä saamme ihailla kolmen komean ja tanakan kukkavarren uhkeaa kukintoa. Tuoksuhan tässä on messevä. Jo lehtikasvustona tuulen mukana tuleva tuoksu viestii kasvin olevan lähellä.

Näitä myyränkarkoituskukkia täytyisi laittaa useampaan paikkan. Viime talvi ei tainnut olla myyrävuosi. Ei ainakaan ollut mitään suuria ylläreitä pihakierroksilla.

Laskevan auringon valo siivilöityy kauniisti kasvuston lävitse.

Vuorenkilpi jakaa aina mielipiteitä. Meillä tämä on jaettu molemmin puolin etupihan ojanpietareita. Siinä ne on saanut levitä ja valua kohti ojaa. Kukinnot ovat suuria, näyttäviä ja tänä keväänä valtavia.

Vuohenjuuri aukoo nuppujaan ja

sininen pikkutalvion kukkapatja on levinnyt hitaasti kukkamaan reunamia. Ostin viime kesänä saman valkoisena.

Etupihan kukkamaan reunuslaatoiksi suunniteltiin betonilaattoja, samoja kuin pergolassa. Helpottaa nurmenajoa ja siistii reunat. Harpottiin kierros penkin ympärille ja laskettiin kuinka paljon laattoja pitää hommata edellisten lisäksi. Minulla oli monta erilaista vaihtoehtoa miten tämä rajataan. Nyt täytyy vain käydä hakemassa asennushiekkaa.