Alkukesän ihanuudet

Kolme viikkoa sitten luulin, että kaikki kiireet on jo jääneet taaakse, mutta pyh ja pah! Minulla on vieläkin tomaatit, kurkut ja kurpitsat istuttamatta. Kesäkukat on ostettu, mutta ei istutettu. Onneksi ei olla mukana tänä vuonna Avoimissa Puutarhoissa, mun ei kyllä kroppa kestäisi yhtään enempää. Tänä vuonna on tehty sen minkä ennätetään, mutta kaikkeen ei pysty. Ei kannata miettiä, että ikä tuli vastaan. Ehei. Tontilla on tapahtunut paljon kevään aikana, paljon sellaista mitä ei päällepäin näy.

 Kukat tulevat ja menevät, kuten kevät, kesä, syksy ja talvi. Jokainen vuorollaan, aina yhtä kauniina ja voimaannuttavana. Olen nauttinut hetkestä, valon määrästä, sateen puhtaasta tuoksusta ja auringon lämmittävistä säteistä. Hikipisaroista, jotka rehkimättä valuu niskaa pitkin. Pitkistä valoisista päivistä ja aamun nousevasta auringosta.

Kuvan Ice Cream- tulppaani on kaunis kerrottu lajike, jonka istutin pari vuotta sitten ruukkuistutuksena kellariin ja kukinnan jälkeen astia on kipattu kukkamaalle, josta sen ilokseni huomasin jääneen myyriltä huomaamatta. Olen laittanut hyvin vähän tulppuja suoraan maahan.

Kukkamaiden karsiminen jäi hiukan vaiheeseen, mutta ei se perennoja haitannut. Ne vain puskee pitkää vartta yli karikkeiden ja ilahduttaa upeilla kukinnoillaan. Osan kukkamaista olen ennättänyt kitkemään useamman kerran, kun pälvipaikoille kertyy rikkoja hetkessä. Tiiviisti istuttetuihin penkkeihin ei olekaan ollut niin kiire.

Kaadettavien puiden joukkoon kuuluneet kaksi omenapuuta kasvarin vieressä on vieläkin paikoillaan. En nyt muista kuinka monta vuotta olen jo toivonut niiden kaatoa, mutta syystä ne jäi tältäkin talvelta vieläkin kaatamatta. Ehkä ensi talvena.

Omppopuissa oli kova kuhina, kun nuput aukenivat. Jokaisessa puussa on paljon omenan alkuja, mutta kuinka ne jaksaa valmistua, riippuu kesän säästä.

Viime syksynä istutettu sateenvarjojalava kukki komeasti. Puu on lähtenyt hyvin kasvuun.

Näillä hentoisilla oksilla ei vielä varjoa muodosteta, mutta antaa ajan kulua. Olemme pyrkineet istuttamaan joka vuosi puun tai kaksi.

Omenapuun kukka on yksi kauneimmista kevään kukista. Kukinta-aika on lyhyt ja sen tallentaminen kuuluu joka vuosi tehdä.

Tarhamehiläiset ovat ahkeroineet kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä lähtien. Olen rohkaistunut kuvaamaan jopa lähellä pönttöjä mehiläisten liikkeitä.

Tämä huone tuottaa aina mielihyvän. Erityisesti tänä keväänä huoneeseen oli kiva mennä, kun se ei ollut täynnä tyhjiä ruukkuja. Syksyllä glögituvaksi muutettu huone piti huolen siitä, että ruukuille oli pakko keksiä jokin muu säilytystila. Sellainen tehtiin kellariin, jossa ei säilötä mitään. Kesän suunnitelmiin kuuluu kehitellä tilaan järkevä hyllystö, josta saan helposti tarvitsemani ruukut ym.kesäaskareisiin tarvittavan materiaalin.

Työtassu vaati ilmastointihuollon, joka tehtiin läheisellä korjaamolla. Matkalla ohitimme kauniin kukkavainion, josta pari äpyliä söisi itsensä ihan ähkyksi ja maito maistuisi voikukalle. Moni inhoaa keltaisenaan kukkivia kotipihoja. Minä näen asian hiukan toisin. Nämä kukat tarjoavat pölyttäjille paljon käyntejä ja ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Kotipihassa voi aina käynnistää leikkurin, mutta pitää myös miettiä pieniä lentäviä ja niiden tarkoitusta tässä ketjun kokonaisuudessa. Voikukkien aika on lyhyt, jos ei sitten aleta laskemaan kaikkia alalajeja, joita on paljon.

Lisää maahan kaadettuja tulppaani-istutuksia. En ole alkanut siirtelemään näistä mitään yhdeksi yhtenäiseksi istutusryhmäksi, vaan nämäkin kukittuaan tuleentuvat ja jäävät muun kasvuston alle ja nousevat taas ensi keväänä yhtä ylväinä omalla paikaallaan tietoisina, että ovat yhtä odotettuja, kuin muutkin kukat. 

Katselin joskus dokkarin, jossa näytettiin Hollannin tulppaanikasvusto. Puimuri leikkasi kukat parhaimmassa vaiheessa, jotta sipulit voivat kehittyä kunnolla ja tuottaa iloa monille kasviharrastajille ympäri maapalloa. Peltohehtaareittain kauniita kukintoja, jotta jokaisella olisi omat sipulit syksyllä valmiina ostettavaksi.

Tulppaanien kauneutta voikin ihailla joulusta pitkälle kesään. Kevään ensimmäiset leikot! Ne värikkäät ja upeat kukinnot. Lajikkeiden määrä on valtaisa, samoin värien.

Sain luotto kukkaupastani taas pääsiäisen jälkeen loput hyasintin, perunanarsissin ja helmilijojen kasvustot. Piilottelin ne etupihan kukkamaan etureunaan. Luulen, että nämäkin siniset helmililjat ovat jotain perua kevään ostoistani tai saaduista sipuleista. Ne kukkivat aikansa, taantuvat ja jäävät odottamaan uutta kevättä. Tässä kuvassa on muutaman vuoden takainen kokeilu, kun leikkasimme tuijien alaoksat pois. Puut ei ottaneet itseensä, vaan jatkavat kasvuaan. Puiden alla oleva kasvusto puolestaan iloitsee lisääntyneestä valon määrästä.

Pörriäinen töissä. Tunnistatko peipin? Todella hyvä ja nopeakasvuinen maanpeitekasvi. Tämän keltaisena kukkivan lajikkeen olen ostanut joskus kirpparilta. Kukinto näyttää pillikkeeltä, eli ei kannata hätiköiden kitkeä pois kukkamaalta.

Joka puolella näkyy, kompostin ympärilläkin, sekä vaaleanpunaista, että lilaa peippiä. Valtaa kaiken, kun jostain vapautuu tilaa. Olen kitkenyt tänä kesänä ihan surutta kompostiin.

Kevävihma jää jotenkin aina huomaamatta. Kaunis pieni kukinto, jänisten herkku. Keltainen lajike on hävinnyt vuosien aikana ristihuulien matkaan, mutta tämä lilansävyinen sinnittelee. En ole koskaan suojannut sitä mitenkään.

Kukkamaan reunuskasvina ei rönyile liikaa.

Ensimmäinen puu joka istutettiin tänä kesänä, oli omppopuu. Kokeillaan sen kasvatusta etupihalla, josta aikoinaan myyrät innostui ihan mahdottomasti, kun joku laittoi herkut ihan nenän eteen. Etupiha on kiveä kiven päällä, mullalla kolot täytetty, joten mikäs siellä myyrien asuessa.

Orvokit ovat levinneet edellisvuosien siemenistä. Suuren kuunliljan kainalossa on suojaisa paikka kukkia.

Ystävättären pihasta saatu siperianunikon alkuja. Kevään ensimmäiset kukat aukesivat valkoisina. Myöhemmin on nähty myös keltaisia ja oransseja. Unikot ovat kovia leviämään. Tosin vielä en ole nähnyt kasvustoa muualla, mutta luulen näiden lähtevät omia aikojaan vaeltamaan.

Pieni särkynyt sydän on siperianunikon kanssa siitä kiitollinen lajike, että se kukkii koko kasvukauden.

Ja sitten pöllyävät. Tämä kesäkään ei alkanut ilman joka paikkaa valtaavaa siitepölypinnoitetta. Juuri kun jotenkin selvisin koivusta, alkoi havujen pölly. Kääk! Olen ollut ihan väsyksiin asti tukossa joka paikan peittävästä ja jatkuvaa haittaa aiheuttavasta siitepölystä. Aivastelujen määrä ja selitys, ei tämä ole koronaa on aiheuttanut huvitusta, paitsi itsessäni. Jospa nämä viime päivien sateet olisivat nyt siirtäneet tämänkin ongelman ensi vuoteen.

Tapionpöytä kukkii ja kasvaa upeasti. Pari vuotta sitten teimme tälle siirron saman alueen etureunaan, valoisampaan kohtaan. Kasvupaikan vaihto ei tehnyt hallaa, kun toimme sen ihan samassa kasvusuunnassa, kuin missä oli aiemminkin.

Sopii hyvin yhteen, sokeritoppien, eli valkokartiokuusien väliin.

Kesäkuun alussa piti aamuisin vielä raapia jäätä autonlasista. Kun strattaan auton viideltä, ei auringonsäteet lämmittänyt työtassua laisinkaan.

Työmatkalla voi ihailla auringonnousua. Liikenne on sivuteillä vähäistä, vain muutama muu on vasta liikkeellä. Sitä enemmän on nelijalkaisia, joita joutuu väistelemään ihan jatkuvasti.

Tämä siivekäs on ukkonuijapistiäinen. Näitä aikuisia pistiäisiä ei usein näy. Tämän bongasin kotipihasta.

Vaikuttavan näköinen, oikeastaan aika pelottava.

Viinimarjapensaissa kävi samanmoinen kuhina, kuin omenapuissa. Nyt on jo hyvät marjan alut huomattavissa, eli pakastinta tyhjäksi viime kesän sadosta ja kohta päästään poimimaan uusia marjoja. Kesä on kovin lyhyt, mutta nautitaan sen jokaisesta hetkestä kukin omalla tavallamme.

Kurkkasin saniaiseen. Sen tasainen kasvumuoto viehätti. Kevään ensimmäiset kippurat lehdet, kasvun alku on kuin alienit saapuu.

Joudun joka kesä karsimaan saniaisen kasvustoa pienemmäksi, ettei ne valtaa alaa. Ei ole montaakan kasvia, jonka antaisin vain olla. Jos jätän yhdenkin kevään väliin tai vähemmälle hoidolle, kukkamaa olisi ihan hallitsematon. Tämä taas kielii siitä, että maa on hyvin ravittu. Se on tasapainoista ja kasvit saavat tarvitsemansa ravinnon. Huomaa, ensi kuun lopussa voidaan aloittaa jo syyslannoitus. Kun kasvi on vielä vihreä, se pystyy varastoimaan tarvittavan lannoitteen. Syksyn kirjaamille lehdille siitä ei ole vastaava hyötyä.

Lapset, kolme tuulessa lehtiää havistelevaa pylväshaapaa. Haapa oli pitkään kesän alussa ruskeana. Näytti siltä, ettei siihen olisi tulossa lehteäkään, mutta ei mennyt aikaakaan, kun puun valtasi suuret vihreät lehdet.

Kevätvuohenjuuri kukkii suurin keltaisin kukin ensimmäisten joukossa. Tämä kasvusto on kaunis ja vaatimaton hoidon suhteen. Kukkii aikansa ja lakastuu. Ei vaadi liikaa hoito.

Olen antanut sille laajan kasvualueen pihan etureunasta, jossa se saa hyvin huomiota.

En ole koskaan katkonut leikkoja, että menestyykö. Tosin en kyllä kanna sisälle juuri muutoinkaan kesän kukkivia. Joskus tuulessa katkenneen pionin saatan tuoda mukanani. Tässä olikin laaja kattaus alkukesän kukkivista. Kesä on edennyt jo pitkälle, joten lisää kukkapäivityksiä on jälleen tulossa. Aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille,