maanantai 14. kesäkuuta 2021

Rehevä kasvusto

Pari vuotta valmiina ollut pergola on kyllä "maastoutunut" omalle paikalleen, kuin olisi aina ollut siinä. Kierros kierroksen jälkeen istumme usein iltaisin hyttysiä tappamassa pergolan keinussa ja katselemme miten luonto vihertää. Yritän ummistaa silmät rikkaruohoilta ja muilta epäolennaisilta. Auringon laskiessa varjot pidentyy ja pergolaan tulee mukavan viileä. 
Viime kesänä istutettu koristeomenapuu kukki muutamin kukin. Kävin aamuin illoin kurkkimassa, joko nuput ovat auenneet. Kyllähän olikin kaunis ja värikäs näytös. Isabellanomena Hopa on kasvutavaltaan maltillinen, eikä sitä täydy liiemmin leikkailla. 
Runsaasti kukkiva puu on vaikuttavan näköinen. Pilvetöntä taivasta vasten hieno kontrasti. Malttamattomasti odotan puun lehvistön leviävän ja tuovan varjoa pergolaan.
Nimittäin mittailimme istuttaessamme pitkän kepin kanssa, noooin pitkälle ja noooin korkealle, ettei puu kasva päin pergolaa.
Siihen on vielä pitkä matka, mutta hyvässä alussa ollaan.
Katso nyt!

Tässä päädyssä on vielä hiukan viimeisteltävää rakenteiden osalta. Ei mitään suurta, mutta antaa omaperäisen leiman, kun saadaan valmiiksi.
Kasvusto talvehti hyvin. En ole ainakaan vielä kaivannut mitään, eli en muista olisiko jokin ottanut itseensä. Syksyllä lisäsin laukkojen sipuleita ja nekin on nousseet runsaslukuisina.
Kunhan ennätän aloittaa, maalaan pystytolpat. Sen jälkeen voin alkaa täyttämään raudoitusverkkojen välin kivillä. Verkonsilmä ei ole kovin pieni, eli pitää alkaa valikoimaan sopivaa murikkaa. 
Kerään kivet ensin huvimajan ympäriltä ja jatkan talon seinustan viertä. Kyllä niillä murikoilla luulis saavan pari verkonväliä täytettyä.
Kannettiin kasvarista pöytä ja tuolit omalle paikalleen. Sade, eikä tuuli haittaa painavaa rautakalustoa. 
Puiden kukinta on nopeaa. Vain lyhyen hetken kukka ilahduttaa ja uutta kukintaa saa odottaa vuoden. 

Pergolan kasvuseinän edessä kasvava keijunkukka on vehreytynyt komeaksi kukkamatoksi. Olen lisännyt sitä useampaan kukkapenkkiin.
Tuulessa herkästi heiluva kukinto on hento.
Punaiset kukat aukeavat ja kasvusto on näyttävä!
Moskovan kaunotar kukkii myös upeasti. Tuoksu on vieno, makeahko. 
Matalakasvuinen laukka ilahdutti myös viime kesänä. 
Kuten nämä mahtavan pitkät, valkoiset laukan kukinnot.
Tuuliviiri keinuu kevyessä iltatuulessa.
Että on hyvä olla. Oman pihan keinussa. Kuunnella linnunlaulua ja nauttia auringonsäteistä.
Poimia rikkaruoho, toinen ja jatkaa taas kierrostaan.


4 kommenttia:

satunNainen Paula kirjoitti...

Olin ihan täpinöissäni, kun muutamaan viikkoon ei ollut postauksia lainkaan - pohdin tuleeko seuraavaksi pihaa vai keittiötä (molempia odotan samalla innolla). Niin upea piha!

TeSa kirjoitti...

Kiitos Paula. Molemmista on tulossa päivityksiä. Huom! Monikko 😊

Sartsa kirjoitti...

No nyt odotankin innolla, miltä näyttää sinun kivikokoelmasi verkon sisällä! Alan jo miettiä, mihin meillä voisi kerätä... Tykkään kaikista kivijutuista. Hienoa, että niitä on alkanut ilmestyä rakennusmiesten toimestakin sinne sun tänne.
Minustakin on ihana vaan olla terassilla ja kuunnella kesä-ääniä, tuntea kesätuuli ja olla rauhassa. Etenkin taas parin työpäivän jälkeen se on suorastaan luxusta!

TeSa kirjoitti...

Idea kivien käyttöön tuli tienvarsipenkkojen kivetyksistä. On kiva hyödyntää jo olemassa olevaa materiaalia.
Minä tarvitsen hetken tauon töiden jälkeen, että jaksan aloittaa puuhailun. Sitten jo mennään ja kellosta viis!