Ruusukaari

 Tahtoisin olla ruusutarhuri, jonka puutarhassa tuoksuisi monet ihanat ruusut suurina, pieninä, värikkäinä, seesteisinä. On yritetty! Ihan ensimmäiset näyttävät perennat olivat ruusuja, etupihan kukkamaalla, siinä main missä vaaleanpunainen pyörä on juntattuna maahan. Ei auta itku markkinoilla, ei. Ei minusta tullut ruusutarhuria. Vaikka kaivoimme syvän kuopan, ei sekään tuottanut tulosta.

Välillä tulen ostaneeksi ruusunjuurakoita. Unelmoin kuinka ne nousevat ylös kauniita kehikoita pitkin ja puskat valtaavat nurmialaa kevyin tuulessa heiluvin oksin. Totuus oli taas keväällä näkyvissä kahden köynnöksen osalta. Molemmista oli kaikki maanpäällinen kavusto paleltunut mustaksi , mutta onneksi juurakko oli säilynyt. Sakset käteen ja leikkaamaan. 

Puutarhan vesialtaan reunalla kasvaa kaunis Pohjantähtiruusu, jonka kasvusto alkoi hipomaan metrin pituutta. Vanha tukikaari päätti pitkän palvelussuhteensa keväällä, kun oli jo viime kesänä valittanut oksien painon olevan ihan liikaa. 

Ruusu viuhtoi suuntaan, jos toiseenkin, eikä sen lähelle ollut menemistä ilman piikikästä vastaanottoa, joten juhannuslomille lähteissämme oli saatava ihan just nyt heti se kaari. En jäänyt odottamaan Hanskin pajan avajaisia, kun lattiakin on vielä valamatta, vaan sanoin tekeväni vaikka ylitöitä, taas, että voin ostaa valmiin kaaaren. Nälkäkiukkuisena on kauppaan kiva mennä. On ainakin melko vakuuttavaa, kun pitää tapahtua heti. 

Kaari on herratokmannin, eli helposti läheltä. Miäs kokosi kaaren, kun podin päänsärkyä. Minulla on taas ollut viime aikoina vuosijuhlat tapaturmani kanssa, joka aina jaksaa muistuttaa, että tavallinen kuolevainen minäkin olen. Kaareen lisättiin muutama ruuvi, että pysyy varmasti kasassa kovissakin tuulissa. Maahan juntattiin paketin mukana tulleet koukkukiinnikkeet. 

Jos kuvissa näkyy suuntaan, jos toiseenkin kaaren vinouma, niin sitä on kaivettu hiukan maan alle samalla, kun malttamaton kuvaaja pörräsi kameran kanssa vuoroin kuvaamassa, vuoroin kitkemässä.

Tässä kohtaa oltiin vielä juhannusaaton päivässä, eli hyvissä ajoin, ennen lipunnostoa kaari oli paikoillaan ja kukkamaa melkein kitkettynä.

Niin minusta tuli pioniharrastaja,