Laukon kesä

 Viikon viileät ilmat on taas muuttumassa lämpöisempään suuntaan, eli paksulle villapaidalle ei ole vielä tarvetta.  Miten pukeutua illanviettoon, kun järvenrannalla oleva ulkotapahtuma kutsuu monipuolisella tarjonnallaan? Etsin kaapista pitkän kesämekon ja otin varuiksi farkkutakin. Takille olikin käyttöä illan myötä. 

Olimme toistamiseen Vesilahden Laukossa, jossa on tänä kesänä huikean hieno tarjonta erilaisia ulkoilmatapahtumia. Paikka on upea ja sen pihapiiri vaikuttava. Vehreät pellot, Pyhäjärvi, siisti miljöö. Näissä maisemissa viipyilisin useamminkin. Tällä kertaa pääsimme katsomaan upeita taidenäyttelyitä, joista osa jäi näkemättä, kun aika vain kului liian nopeasti. 

Kuinka sopivasti saavuimmekaan paikanpäälle, että kävelimme suoraan tiskille ja saimme vielä paikat seisovaan pöytään! En kyllä tiennyt, että minun oli niin nälkä, mutta kun näin sen tarjonnan, tajusin, että itsehillintäni saattaa pettää pahan kerran. Mainittakoon, vaikka en halua pitää sairaspäiväkirjaa, niin elimistöni on ollut kovassa myllerryksessä miähen keväisen tapaturman jälkeen niin, että joudun tekemään paljon töitä valitakseni oikein. Tänään on hyvä, mutta huomenna taas voi olla toisin. 

Söimme nautiskellen eri mauista ja ruokalajeista. Voi että. On vaikea sanoa missä kohtaa olin jo ähky, mutta eihän otettua ruokaa sovi jättää lautaselle. Jälkkäri menee eri vatsaan, tyttären sanoin, niin sitäkin sitten piti vielä syödä. 

Onneksi olimme ajoissa. Hoputin miästä jo aamutuimaan, että ei sitten mennä ihan viimehetkellä, kun autojono pikkuteillä muodostuu niin helposti, enkä halua sinne peltoparkin takimmaiseen nurkkaan. Ruokaillessamme katselimme loputonta autojonoa ja näppäriä parkkipaikan järjestelijöitä, joilta homma sujui mutkattomasti.

Vyöryimme täysin vatsoin ajoissa etsimään mukavaa istuinpaikkaa puistoalueen penkkirivistöltä. Kesäriennoista oppineena meillä oli mukana omat istuinpehmusteet, itsevirkatuin päällisin. Niillä "luiset" peput pysyi paikallaan koko illan esityksen ajan ja saattoi keskittyä vain oleelliseen, eli ihastelemaan taitavien tekijöiden esityksiä.

Illan musisoinnista vastasi kelttifolkrokkia soittanut Greenrose Faire.

Pidimme musiikin kepeydestä, ajoittain mahtipontisuudestakin. Äänentoisto oli hyvä, ei liian kova, ettei olisi kuullut toistaan. Osa jammaili musiikin tahdissa. Tunnelma oli hyvin rento ja läheiset terassit oli auki koko illan. 

Illan toinen live_esitys oli Rohan Tallien turnajaisesitys, “Claritas in Tenebris”

Upeat hevoset ja uljaat ritarit vievät hyvän ja pahan taistoon

Miekat ja peitset 

Tarvittiin monta avustajaa ja esitystä kuljettava musiikki, upeaa katsottavaa.

Rohan Tallien näytökset ovat aina yhtä sykähdyttäviä.

Upeiden esitysten päätyttyä läheisen myyntipisteen vohvelit ei jääneet huomaamatta. Mansikat ja kermavaahto maistui ihan täydellisiltä illan päätteeksi!

Ehdimme katsomaan vielä muutaman näyttelyn, joista Tiina Torkkelin hitsatut luolamaalukselliset kierrätysmateriaalista hitsatut eläinhahmot kirmaavat keskiaikaisen kellarin uumenissa.

Kellarin ulkopuolella on kurki. Laukon kartanoa isännöi Kurjet lähes 400- vuotta.

Työt on upeita kolmilotteisia ja näyttäviä.

Kellarin viileydessä valo heittää varjon seinään ja työt tuplaantuu.

Laukon peura, joita väisteltiin kotimatkalla.

Näyttelyitä on lähes joka rakennuksessa,mutta minä halusin päästä jälleen kartanoon ja siellä olikin näytillä suuria töitä.

Tästä tuli lempparini! Halkaisija oli kahden metrin kokoinen, eli ei ihan pieneen tilaan.

Samoissa sävyissä

kuten nämäkin. 

Kuvasin tummien taulujen pintaa, jossa näkyy paremmin työn kolmiulotteisuus.

Näissä töissä viehätti kevään vihreys ja vehreys.

Kulttuurinnälkäiset olivat vaikuttuneita taitavien tekijöiden töistä.

Toivotaan, että korona ei tule jälleen sulkemaan näitä mahtavia tapahtumapaikkoja ja esityksiä. On hienoa välillä päästä näkemään ja kokemaan mitä erilaisempia paikkoja, kädentaitoja ja viipyilemään uusissa tunnelmallisissa hetkissä.