Keittiön suunnittelussa oli ajatus, että vähennetään materiaalin määrää, eikä tilata joka seinälle kaappeja. Meidän alkuperäisessä keittiössä oli korkeat kaapit, työtasot jokaisella kolmella seinällä ja tarjoilutasoja metreittäin.
Se on jo nähty, eli ei missään vaiheessa sellaisia kilometritasoja takaisin, vaan jotain ihan muuta. Kierrätys. Se on sana jonka hallitsen. Kierrätän, etsin ja olen ihan täpinöissäni, kun löydän jotain kaunista ja vanhaa, joka on jo nähnyt elämää ennen meitä ja kestää meidän käytössämme vielä vuosia.
Meidän luota saa moni huonekalu hyvän ja huolehtivan kodin. Meillä on aina tippa maalia jonkun purkin pohjalla, jos pintaan tulee naarmu.
Kun näin kuvavirrassa tämän kuvan aamiaskaapista, halusin ehdottomasti sen omakseni. Eihän se ole mahdollista, toisen oma, mutta ah niin soma. Miten olisi, jos alkaisin taas etsimään jotain mistä tällainen tehdään?
Alaosa, todennäköisesti patakaappi, 40-50 luvulta, löytö Nokialaiselta kirpparilta netin kautta. Tässä oli alkuperäinen maali pinnassa, vanhat hyllypaperit paikoillaan ja lukkokin hiukan erikoinen.
Sen verran yhdistelmä kävi keittiössä, että mittailimme palikat kohdilleen ja totesimme jo raakileena, että tämä on just hyvä. Korkeus on ok, yletyn hyvin ylähyllylle. Leveys juuri oikea, mahtuu suunniteltuun kohtaan.
Vain yläosan alin hylly on jouduttu poistamaan, koska kahvikeittimet ei mahdu aukeamaan, eikä kyllä olemaankaan, jos se jätetään paikoilleen.
Avainlukko, joka tuupattiin pakkelia täyteen.Sain kuvan töihin. Yes!
Kun iltapäivällä kannoimme valmiin kaapin keittiöön, tai piti kantaa, huomasin, että eihän tää nyt mennyt ihan niinkuin piti.
Ai miten piti mennä? No, pöydän kannen piti jäädä puupintaan. Nyt se oli kauttaaltaan maalattu Osmocolorin valkoisella.
Takaisin työpajalle, kansi puhtaaksi ja kirkas vaha päälle. Vaikka meillä kommunikoidaan ihan ääneen ja kuvaviesteillä, ei aina saa mitä haluaa.
Uusi yritys ja kaappi keittiöön.
Yläosa oli hyvä. Puhdas, valkoinen ja kiva koukero muistuttamassa menneistä vuosikymmenistä. Ei heti uskoisi näkevänsä Bonanzaa.
Olin niin tyytyväinen kokonaisuuteen ja pitkäjänteiseen miäheen, joka jaksaa puurtaa näiden töideni parissa. Ylä- ja alaosa on puutapitettu toisiinsa. Alakaappi jäi sisältä puulle ilman hyllypapereita. En sitten millään innostu koko paperoinnista.
Kaappi on ollut yksi mieluisimmista asioista koko keittiössä. Se on jo osoittanut olevansa juurikin niin tarpeellinen, mitä se on. Aamun ensimmäinen kupillinen teetä, jäi vielä liru pannuun. Mukit kauniisti esillä. Kahvi ja tee helposti otettavissa.
Meillä on kaksi kahvikeitintä syystä, että miäs juo kahvin ja minä haudutetun teen. Koneet olen ostanut muutama vuosi sitten Gigantista.
Alakaapin vetimiksi valikoitui eleettömät harjatut hopeansävyiset nupit ja vetimet. Kun ne ei ole liian ulkonevat, ei ne jää kiinni ohikulkeissaan ja niihin ei ole tarve ripusta mitään.
Päivittäisessä käytössä olevat mukit ja peltipurkeissa tee.
Ylähyllyn sisustusta voi aina vaihdella.Kokonaisuuden hinnaksi tuli n.100 € osineen, maalien ja nuppien kanssa.
6 kommenttia:
Hieno uus-vanha huonekalu! Aamiaiskaapit ovat IN! Tuo puupinta on osuva valinta tasolle. Ihan teidän näköinen tuotos.
Meille ei tullut aamiaiskaappia, mutta jääkaapin viereen tullut entisestä poikkeava taso on ollut kovassa käytössä.
Kiitos Sartsa! Tähdet olleet kohdillaan, että kaikki palaset osui kohdilleen.
Meidän työtasot lyhentyi minimiin, siksi erillinen aamiaistaso.
Hieno kaappiesittely. Oikein kaunis lopputulos.
Kiitos, kiitos.
Huippu idea! Tuollaisia kahvinkeittimiä en ole nähnyt, niitä pitää ilokseen esillä.
Kiitos Saija. Kaikkea ei kannata piilottaa, arki.
Lähetä kommentti