Keittiökaappien asennus

Voihan hidastava sarana, kun sisäinen pikkutyttö hykerteli onnesta eräänä toukokuisena aamuna. Tänään alkaa keittiökaappien asennus. Edellisen kerran pääsimme uuteen keittiöön 30-vuotta sitten, kun juhannuksena siirsimme kamppeet uudelle puolelle. Miten se olikaan jännää, uusi koti. Uusi koti on vuosikymmenien aikana kokenut monenlaisia muutoksia, elänyt meidän arkea ja palvellut hyvin. Olihan se suunniteltu ihan meitä varten. 

Vaan kyllä se on kokenut kovia. Pitänyt kestää monta kolhua ja nopeita liikkeitä. Koti on elämistä varten ja aika paljon siitä elämästä on nähty juurikin keittiössä. Tässä tilassa on kokoonnuttu moneen eri tapahtumaan, aikaisiin työaamuihin, kouluun lähtöön, juhlaan ja makoisiin herkkuhetkiin. On tavattu ystävät, luotu uusia sopimuksia ja aina on juotu kahvit, jos on kelvannut. 

Keittiö voisi tarinoida monta asiaa, paljon niitäkin, joista emme miähen kanssa tiedä. Ja hyvä niin.

Nyt on aika luoda uusia muistoja ja jälleen kerran olemme luomassa niitä yhdessä.

Ennen kaappien asennusta oli katto saanut uuden väripinnan. Tuntui, kuin olisimme saaneet yhden tilan lisää, yläkerran. Tummunut mäntykatto ei imartele, ei sitten yhtään. Siinä oli auringonpolttama pinta, läpitalon jättämä jälki. 

Leivinuuni hohti valkoisena ja hormi kimalteli uudessa kivipinnassa. Keittiön ikkunaseinä on maalattu valkoiseksi, ja sitä samaa valkoista sudin tässä aamutuimaan vielä ennen kaappien asennusta.

Sudin vain sen verran, että pinta vähän peittyy. Sinne, tänne kevyesti ja vain niille kohdin, missä kaappi tai laatta ei tule sitä peittämään.

Hyvin ehdin! Työkaverimme tuli avuksemme, hän kun tekee keittiöasennuksia ja oli puhemiehenä, kun aloimme miettimään mistä ne keittiökalusteet sitten tilataan. 

Mainittakoon jo tässä kohtaa, että Kalustetukku, Lielahti, toimitti meille kaikki jämptisti ja meitä miellyttävään hintaan.

Palvelu oli hyvää, saimme hyviä ja vaihtoehtoisia neuvoja. Opastusta, jos tarvi, ja sitä tarvittiin. 

Esimerkiksi keskuspölynimurin poistoputken paikkaa piti vaihtaa uusien kalustemittojen vuoksi. Kuvassa taaimmaisen, Petri, olkapäänkorkeudelle nostettu imurin poistoputken uusi paikka oli suunnittelijan ehdotus.

Miäs oli auttavana, mutta eihän se oikein osannut. Onneksi Petri osasi ja sen se kyllä teki. Meidän keittiö koki yhtenä viikonloppuna muutoksen, jota me vain ihmettelimme.

Suurimmat muutokset uudistuksessa oli astianpesukoneen nosto. Se, ettei täydy kumarrella astioita laittaessa ja ottaessa on kyllä ergonomisesti hyvä asia. 

Jääkaapin viereen tuli uuni ja mikro päällekkäin tiskiallasta vastapäätä. Mainittakoon, että kun miähen veli oli saanut tehtyä viimeiset sähkötyöt, meidän jääkaapi pimahti. Siis vanha kaappi. Se oli tarkoitus käyttää loppuun ja niinhän siinä kävi, että siltä paloi hihat ja se savuna sähisi ja lakkasi vain toimimasta.  Uusi saatiin tilalle seuraavana päivänä.

Sähkömiehen työskentelyllä ei ollut mitään vaikutusta asiaan. Kaappi oli jo vanha ja sitä oli kertaalleen korjattu.

Jos luulet näkeväsi karmeissa vihreän sävyn, näet oikein! Siinä on sama sävy, kuin keittiön takaseinässä. Joka sekään ei näy kunnolla tässä valossa, mutta siitäkin on tulossa erillinen päivitys.

Yläkaappeja ei tullut kuin kolme ja nekin on kaikki astiakaappeja. Poistatin vanhasta köökistä aikoja, aikoja sitten tiskikaapit, koska ne kerää ihan turhaketta, eikä kukaan tyhjennä niitä. Suunnittelijalle tuli heti selväksi, että meille ei sitten ehdotella sellaisia. 

Avattavia kaaappeja ei ole yläkaappeja enempää, vaan kaikki muu säilytystila on vetolaatikoissa. Ja voi miten niiden sisältöä on muuteltu moneen kertaan. Ja tullaan vielä muuttamaan. Miäs on ihan turistina omassa keittiössään, puhumattakaan minusta, joka en laita ruokaa, mutta tyhjennän jääkaappia.

Kaikki koneet on optimaalisella korkeudella, mutta koneita on pitänyt opetella ihan ohjekirjaa lukemalla, ja ne on ihan kädenulottuvilla kaiken aikaa. 

Kaikki kodinkoneet on AEG, Powerista. Lapset, pojat, leikkii aina mikronluukun kanssa kotona käydessään.

Kun kaappien asennus oli valmis, saatiin välitilanlaatoitus tehtyä. Tässä kohtaa harkittiin jotain näyttävää laattaa. Jos tekisin itse mosaiikin, miten se suojataan? Laitetaan karkaistu lasi suojaksi, mutta miten tehdään tuo liesituulettimen tausta? Kahdesta lasista? Liian vaikeaa.

Kävimme ostamassa suuret laatat ja kun niitä ei osteta yksittäiskappaleina, vaan laatikoittain niin niistä piisasi sitten liesituulettimen taakse kattoon asti. 

Huomaa kaapiston päälle asennetut seinävalaisimet, Airam.

Laatta on hyvin neutraali, hiekka, koska meillä on migreenivammainen. Aamuaurinko hehkuu ikkunoista, eikä mitään ylimääräistä lisähäikäisyä haluttu keittiöön. Siksi kaappien ovetkin on mattapintaiset. Työtasot on laminaattia, rustiikitammi pyöristetyllä etureunalla.

Pala kerrallaan osat nivoutuivat toisiinsa ja viimeistely tekee ihmeitä! Liesi jäi omalle paikalleen, samoin tiskiallas. Tiskialtaasta halusin ehdottomasti kaksialtaisen teräspinnalla. Kun en saanut Ikealaista pulleaa teräsallasta, ei sopinut toimittajan kalustemittoihin, niin meille toimitettiin Stalan 1 1/2 allas ilman laskutasoa. 

Astianpesukone siirtyi altaan toiselle puolen, heti kodinhoitohuoneen ovelle. Vanha tiskari hajosi ihan viime metrillä. Sen palvelusvuodet tuli täyteen sillä hetkellä, kun sitä ei annettu vanhan keittiön kaupassa mukaan. Sekin lähti Repen ja Romun kyytiin, kuten jääkaappi.

Uuden tiskarin paras ominaisuus, tai niitä on kaksi. Se on hiljainen. Jopa niin hiljainen, että minun on välillä käytävä kuuntelemassa, laitoinko sen käyntiin. Ja toisekseen. Se aukeaa itekseen ohjelman loputtua. Aina.

Tiskikonetta vasten on jääkaappi, joten. On ajoittain havaittavissa pientä ruuhkaa. Mutta niinhän se on, että i-mallisessa keittiössä on kapea käytävä, vaikka kuinka siinä olisi olevinaan tarpeeksi tilaa.

Paljon valmistui, kun oli päivät töissä. Savon kaunis liesituuletin on valkoinen!

Muistin, että tilattiin se teräksen värisenä. Mutta valkoinen. Kyllä kiitos. Niin sen piti olla ja niin se olikin. Pyyhin sen pintaa, vaikka siinä ei ole pölyhiukkastakaan. 

Minusta sen muotokieli on kaunis. Ja ihan parasta, sen päälle ei voi laskea mitään.

Kesällä ei ole paljon valoja tarvittu. Olen kyllä testannut, että miten kivasti valo siivilöityy ja hyvin näkyy. Vanha kattovalo on poistettu uusiin tehtäviin ja kahtaalle on ostettu uudet valaisimet.

Yläkaappiin, astiakaappi, on tehty sähkökotelo sekä kaappien yläpuolen valoille, että kaappien alapuolen pistorasioille ja lednauhalle. Kun uusitaan, niin laitetaan kunnolla lisää valoa ja pistokkeita.

Suunnittelussa meillä on käytetty eri firmojen ehdotuksia, poimittu yhtä toiselta ja toista toiselta. Etsitty vaihtoehtoja, harkittua ja saatu valmista. On saatu jätelajittelukeskus, kaksoislaatikoita, kevyesti liukuvia laatikostoja, ja siistit pinnat. 

Se, että pääsen päivittämään näkyvän arjen tässä uudiskohteessa voi viedä vielä tovin. Meillä on aina jokin projekti käynnissä, keittiönpinnat täynnä tulevaa ja menevää.