Riddari

 Lomalla voi tehdä melkein mitä huvittaa ja kun ei huvita mikään, ei pidä yrittää. Tai ainakin vähän voi. Minulla meni taas toista viikkoa aikaa toentua töistä niin, etten ole koko ajan ihan tööt! Olin vähän tylsä, kun mietin mitä ottaisin mukaan ja ekan kerran en purkanut omaa matkalaukkuanikaan, vaan pengoin kaiken sen uumenista mitä tarvin.

Käsitöiden suhteen oli sama. En ota mukaani mitään mikä vaatii enemmän kuin yhdet puikot ja lankakerän. Otin kuitenkin, kun miäs sanoi, että ei niitä ole pakko tehdä, mutta ota varultaan. 

Otin sitten opuksen, Islantilaisia neuleita, kaikki kerät, erät ja värit. 

Istuin ja neuloin. Nautin silmukoiden tanssahtelusta ja neuloin villapaitani valmiiksi. Olin tekemässä Riddaria.

Tässä paidassa on sama Freedom Spirit, kuin himpan aiemmassa Puun vuosi-neuleessa. Muutoin lanka on Lopin Lettlopi.

Olin ottanut mukaani vain tietyt värit, enkä vekslannut tämän kanssa samalla tavalla, kuin edellisen värien.

Langanpäitä tulee paljon pääteltäväksi, kun kerät on 50 gr. Paita painaa valmiina vain 560 gr, eli ei nyt ihan kamala savotta pujotella langanpäitä piiloon.

Miäs pesi tiskialtaan kunnolla ja minä laitoin paidan likoamaan etikkaveteen. Minulla oli omat etikat matkassa mukanani. 

Jo kämpille saapuessamme olin nakannut pyykkikoneeseen tiskitabun, kuuman ohjelman ja rummuttanut koneen puhtaaksi, koska valkoiset kesävaatteet. 

Nyt vuorostaan laitoin paidan linkoamaan ja etikkavesihuuhtelun jälkeen hiukan sydän sykähdellen jännitin linkouksen onnistumista. 

Ensimmäinen linkous ei tuottanut toivottua tulosta. Olin taas säätämässä. Sitten se pahuksen kone ei suostunut avaamaan luukkua kesken lopetetun ohjelman, kun linkous ei päättynyt tarpeeksi ajoissa. Olin jo ihan paniikissa, että huoltomiehelle en soita, että olis yksi islantilainen koneessa. Lopulta sain paidan ulos koneesta ja se kuivui hujauksessa loppuun terassilla auringon lämmössä.

Paita oli valmiina pari päivää enemmin kun kiipesimme Kolin huipulle. Mä olin nopea!

Ukkokoli, huikeat maisemat, luonnonkaunis paikka ja mun uusi villis.

Akkakoli

Nyt alkaa kuvatykitys. En osannut valita yhtä kuvaa, koska mä oon niin ihastunut mun paitaan ja onnistuneisiin kuviin. En yhtään välittänyt ohikulkevista, ei nekään mun jatkuvasta vekslaamisesta paidan kanssa. Päälle pois, uusi paikka. 

Paksu lanka, helppo ohje ja valmiiksi lasketut silmukat ei nyt ihan kauheasti tuo haastetta neulomiseen. Enemmän haastetta on lankojen saannin suhteen.

Lähikuvassa näkyy hyvin vihreän langan värisävyt.

Paha-koli

Olisimme voineet jäädä tuijottelemaan tätä maisemaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 

Lisää paitoja on tulossa, kun ehdin aloittaa uuden neuleen. Malli on vielä mietinnässä, mutta pääväri on jo valittuna.

Näissä sävyissä olen ihan maastoutunut suuren vaaran viereen.

Ny meillä on samispaidat,