Kivet puutarhassa

 Meillä ei vierivä kivi sammaloidu! Ei se kyllä tee sitä muillakaan. Nyt on taas laitettu kivet pyörimään ja etsitty sitä sopivaa muotoa ja kokoa, että raudoitusverkon silmäkoko pitää sisällään sen mitä sen uumeniin pujotellaan. Pergola on ollut pitkään kohde, jota on viimeistelty ajan kanssa. Joka kerta se tuottaa suunnatonta mielihyvää, kun kurkkaan mitä tänne kuuluu. Ajan jopa itsekseni ihan eri suunnasta kotiin, kuin miäs, että voin nähdä paikan ennen kotiporttia. 

Maalauksen ajaksi poistetetut raudoitusverkot laitettiin takaisin paikoilleen. Kiviä on käyty valikoimassa niin huvimajan ympäriltä, kuin talon takaa, juurikin siltä kaivetun alueen seinänvierulta. Eikä siinä vielä kaikki. On niitä pitänyt käydä etsimässä kuivurinmäeltäkin, että on sitten mistä valita. 

Kivillä saa kivaa särmää puutarhaan ja tällä saimme kivasti näyttävyyttä pergolaan. 

Tila ei järin suuri, mutta yllättävän paljon se veti kiviä sisäänsä! Sormet jäi monta kertaa verkon ja kiven väliin, välillä kivienkin. Painavat kivet laskettin yksitellen alas ja etsittiin sopiva asento jokaiselle, ettei ne pääse putomaan kenenkään varpaille. 

Meillä on ollut onni saada vuosien aikana käydä ystävän soramontulla hakemassa kiviä tarpeen mukaan. Viime vuosina olemme lähinnä siirrelleet kotipihassa näitä uusiin asemiin ja kevennetty näkymää. 

Työmatkalla saamme nähdä Hämeenkyrönväylän rakentamisen, eli mottoritienpohjan kivikasat. Ei päivääkään, kun en ehdota yhden tai kahden lohkareen raahaamista kotipihaan 😂. Onneksi on omasta takaa niitä lohkareita, pidän enemmän näistä vedenhiomista pinnoista. Aina voi kuitenkin ehottaa.

Kun sisääntulon molemmat puolet on kivetty, muutama ylimääräinen viety pois, on aika fiilistellä valmista. 

Kesäkukista apila on vielä hyvässä kasvussa.

Lyhdyssä palaa ledikynttilä.

Pöydällä istuu buddha.

Näin sen suunnittelin, miäs toteutti 💜

Syksyn aikana saa yllättävän paljon vielä tehtyä, kun hilaa itsensä ulos töiden jälkeen.

Loistokasta lauantai-iltaa sinulle!