sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

120 kg

  - Seuraavat kolme päivää on sitten varattu mustikalle.

- Selvä.

Olen seurannut sääkarttaa tarkasti, että nyt, ihan kohta suuntaamme metsään. Luvassa oli aurinkoiset, aika helteiset päivät, mutta sateettomat ja silloin lähdemme liikkeelle.

Marjanpoiminta on sen verran rankka laji, että sitä ei lähdetä suorittamaan  kepeästi, vaan naapureille ei ilmoiteta, eikä sukulaisia infota. Hiiviskellään hissukseen ja kerätään autoon tarvittavat välineet.
Tänä vuonna panostettiin miähen noukkuriin. Hänen liikkumisensa on huonoa, joten konttaaminen pikkunoukkurin kanssa ei onnistu. Tilasin tuollaisen teleskooppivarrellisen noukkurin, joka on hyvä! Pienen säädön jälkeen he olivat yhtä. Minä jäin ruopimaan lähtökuoppiin pienen käsivempaineni kanssa.
Metsässä tarpominen on mukavaa. Molempien tahti on hiukan verkkaista ja kivulloista, mutta onneksi maasto on helppokulkuista. Aurinko lämmitti silleen sopivasti, 28'. Urheilupaita oli nihkeä koko ajan ja janojuomaa kului.
Lähdemme liikkeelle kahden ämpärin kanssa, mutta täytetään vain yhtä kerrallaan niin, ettei alimmat marja muusaannu päivän edetessä. Auto on ihan lähellä, joten huolto sujuu.
Kun ensimmäinen on kerätty täyteen on ihan voittajafiilis! Eihän tämä nyt niin kamalaa ollutkaan. Yhden astian täyttämiseen on kulunut aikaa tunti. 
Marjat ovat suuria ja niitä on taas paljon. Ihan liian paljon. Yhtään tiedä mihin astuisi ja ämpärikin on aina liian kaukana, kun noukkuri pitäisi tyhjentää. 
En suostu kävelemään sinne tänne, ihan vain etsiäksemme sitä parasta paikkaa, kun saamme astiat täyteen helpommin ja nopeammin noukkimalla siitä missä marjoja on. 
Ensimmäisen päivän keräiltyämme saimme viisi ämpärillistä vitamiinittalteenkotimaisiamarjoja. 
Toisena päivänä tyhjä ämpäririvistö olikin pienen nikottelun jälkeen taas selätetty. Kolmas päivä oli täydentävä. 

Marjojen puhdistamiseen on eri ryhmä. Terhi ja Hannu, kun ne pääsevät paikalle 😒😏

😄
Joka ikinen päivä oli yhtä paarmojen hätistelyä ja tappamista. Käsivarteni on aivan kipeä samasta pistoskohdasta, eikä siihen auttanut karkotteen käyttökään. 
Laskimme, että keräsimme kolmen päivän aikana n.120 kg, josta myimme kahdesti perkaamatonta ja meille jäi senkin jälkeen hyvin pakastettavaa. 
Jonoon jäi vielä ainakin yksi kysely, jos vielä menemme poimimaan. Ja voisihan sitä vielä vähän itsellekin kerätä, kun saa tämän jokapaikan jumin hiukan hellittämään 😂

6 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Upeaa! Hattua nostan ja kumarran syvään tuolle uutteruudelle! Mökin läheltä yritän kerätä meille mutta harmikseni viime kesänä joku muukin löysi sen paikan!

Puikoillanikin kirjoitti...

Upea saavutus.

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Huippu hieno marjasaalis! Marjaan tekee mieli ja onneksi tällä viikolla pääsen. Viime viikko meni koronaa sairastaessa.

TeSa kirjoitti...

Hei kiitos! Tänä vuonna on ollut hyvä satovuosi.

Saija kirjoitti...

No huh, onpa saalis! Tuosta poimurista minäkin tykkäisin, ei tarvis kumartua :)

TeSa kirjoitti...

Sehän se! Keventää poimimista.