Pärinää radalla

 Korkkasimme viikonloppuna tämän kesän ensimmäisen tapahtuman, Imatranajo. Miähen moottoripyöräharrastus on alkanut jo lapsuudessa fanittamalla Jarno Saarista. Lauantaina Imatran katurata vihittiin juhlallisin menoin Jarno Saarinen Circuit. Tänä vuonna hänen voittamasta maailmanmestaruudesta on 50- vuotta.

Jopas sattui, menimme moottoripyörämuseoon! Matkalla on kiva etsiä aina uusia kohteita, unohtamatta niitä tutuksi tulleita. Lahdessa oli hyvä pysähtyä jaloittelemaan. 

Kaikkea ihanaa ja "edullista"

Kiersimme kahvion puolella pyörät, mutta emme käyneet varsinaisen museon puolella.

Kerrankin mentiin miähen harrastus edellä. Koska ulkona oli lämmin, viipyilimme sisätiloissa hyvän tovin jaloittelemassa. 

Ei me kyllä pelkästään kävelylle tuonne menty, vaan sulattelimme annoksiamme. 

Hyvä ja herkullinen lounas. 

Terassilla on idyllinen tiilimuuri, jonka valoaukoista näki mitä Päijänteen rantamilla tapahtui.

Suuren terassivarjon alla oli ihan siedettävän lämmin. 

Joko arvaat seuraavan pysähdyspaikan? Korian ABC, koska Novita. Nyt oli kakkoslaadun lankatarjonta ihan muutaman pussin täytteellä. Otin ne, söin leivokseni ja toi omansa. Taas mentiin ja seuraavaksi käytiin Mustilassa. 

Katson usein netistä mitä ihanuuksia heillä on tarjolla.

Oli minulla jotain ostoslistallakin ja takakontissa muoviämpärit ja kastelukannu. Olihan viikonlopulle luvattu jopa 30' helle. 

Kokeneina matkaajina autoon oli jätetty tarpeeksi tilaa ostoksille 😅

Etsimme pienimmät taimet, kukinnalla ei ole väliä tänä vuonna, vaan hyvällä juurtumisella. Saimme kaikki taimet ehjinä ja virkeinä kotiin. 

Ostin syyshortesian 'Pinky Winky', joka ei ole kuvan lime, vaan puna-valkoinen. Akileijoihin sain myös lisää lajikkeita.

Me olimme kyllä nuutua ulkona, kun autossa oli niin viileä. Poikkesimme Viherpeukalon myymälässä Kouvolassa. Täällä ehdin kiertämään hetken ennen liikkeen sulkeutumista. 

Ostin muutaman jaloritarinkannuksen ja viherkasveja.

Hotellilla olimme aika myöhään. Miäs soitteli matkalta respaan, että tulossa ollaan, mutta myöhään. Saimme käyttöömme toistamiseen saman Castle-huoneen, jossa olemme aiemminkin yöpyneet.

Kiireellä kamppeet huoneeseen, uikkarit päälle ja altaaseen. Vajaan tunnin lutraaminen jäi reissun ainoaksi käynniksi, oli muuten kiire viikoloppu!

Kun vielä uinnin jälkeen saimme paikkamme ruokalasta ja vatsamme täyteen, se oli hetki, kun uni tuli. Otimme pitkän viikonlopun tapahtumaa varten, eikä me nyt todellakaan nukkumaan tuolla aiottu koko päivää. Aamusta kello oli soittanut aikaisin ja niin se soitti lauantainakin. 

Aamupalan jälkeen vaatteet vaihtoon, kukille lisää vettä ja hellehattu mukaan. Saimme humulta lainaksi retki-istuimet. Oli niin tarpeen, kun kumpikaan ei meistä pysty seisomaan pitkää päivää. 

Kisoihin oli kuljetus hotellilta 1 €/ suunta. Käppäilimme hotellista ulos ja hups, suoraa linkan kyytiin. Pian olimme jo kaupungissa. Haimme juotavaa ja pikkupurtavaa ja seurasimme jonoa. Ensimmäistä kertaa olimme itse paikanpäällä.

Päivän kuumimpina hetkinä kaipasin kylpylän rentouttavia altaita. Vaikka kuinka mutisin, mun on kuuma. Mun pionit on juurikin nyt parhaimmillaan, olin sitkeä sissi ja kestin sen helteen, moottorin pärinän ja viihdyttävän hetken.

Käymme sitten uudemman kerran kylpylässä rentoutumassa.

Imatran ajot 60-vuotta, 1962.

Koska missasimme perjantai-illan kosken juoksutuksen, olin ilahtunut nähdessäni sen aamusta. Koski taisi olla auki koko viikonlopun.

Ihanaa kosteutta

Ensikertalaisina emme oikein osanneet valita paikkaa mihin asettua, mutta tunnetusti sain taas suuni auki ja kysyä pulputin parhaat paikat. Niillä sijoilla olimme lähes koko päivän. Illasta metsän suojiin mennessämme olin kuin keitetty rapu, vaikka oli meillä rollonit auringonsuojaksi. 

Moottorin jyrinä oli päräyttävää! Aika pian opimme tunnistamaan vajaan viiden kilometrin rataosuuden edestä näkyvästä screeniltä. Mitä isommat pärrät, sen nopeammin  ne oli edessämme, kun ääni kuului. 

Kun on paljon tapahtumaa, paljon vauhtia, niin aina voi sattua jotain. Näissäkin kisoissa muutamasta ajajasta tuli matkustajia. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahoin.

Meillä oli ensiluokkaisen hyvä katsomopaikka, josta emme luopuneet. Vuoroin jaloiteltiin ja istuin pysyi tanakasti paikoillaan. Ensi kerralla meillä on selkänojalliset kunnon lepotuolit! Kankku puutui matalalla istuimella. 

Tässä on meidän laji. Näen jo meidän kisakauden harjoitteet, kun minä ajan ja miäs heittäytyy. Eihän tuo mitenkään mahdu ajajan paikalle, mutta takana on tilaa. 

Jos ei pysy kyydissä, voi aina jalkautua. Niin kävi yhden sivuvaunuparin repiskalle. 

Kaikkea sitä päivän aikaa ehtii näkemään. Olisin ihan hyvin voinut ottaa käsityön mukaan, mutta minulla ei ole kesän kiireissä oikein ollut aikaa aloittaa mitään. Onkin ollut käsille rentouttavaa olla jouten. 

En nyt sentään ilman käsityötä matkannut!

Jos oli tarkkana, saattoi nähdä ilmailunäytöksen. Välillä savua tupruttaen kone nousi korkeuksiin ja vapaalla pudotuksella kone sammuksissa liiteli alas.

Olin reilu ja lupasin seuraavan lennon miähelle. Ei suostunut kyytiin.

Kummallista?

Keltainen rakennus Imatran lyseo

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sit isommat pärrät kisasivat radalla. Tätä ennen Giacomo Agostini, 80, ja Tepi Länsivuori, 76 v, kunnioittivat 70- luvun moottoripyörillä Jarno Saarinen Ciruit-radan avajaisia. 

Erno Kostamo

Päivän paahdetut

Näkee, että on väsytty. Aurinkoinen päivä verotti voimia. Kisat venyivät erilaisten rikkojen ja kaatumisien vuoksi niin, että oli jo aika myöhä, kun poistuimme kisa-alueelta. Sunnuntaina kisat vielä jatkuivat, mutta meillä oli jo uusi suunta navigoituna.

Vielä muutamat pirskeet

Sunnuntaina suuntasimme aamupalan jälkeen parkkipaikalle ja pakkasimme viherkasvit perennojen seuraksi takaluukkuun. 

Lappeenrannassa on jälleen upeita hiekkaveistoksia. Toki siellä oli Suurmarkkinatkin, mutta ne me sivuutimme.

Nauttikaa näkemästänne.

Hellejakso oli päättymässä ja juurikin Lappeenrannassa saimme vesisateen päällemme. 

Aikaiseen aamulähtöön oli syy käydä Vironlahdella Zsarin myymälässä. 

Pikainen pyrähdys liikkeestä toiseen ja paikan ihailua. 

Kun kävelykaduilla oli hiljaista, saatoin kuvata rauhassa paikan kauneutta. Kaikesta näkee, että korona on jättänyt jälkensä tyhjinä myymälöinä ja naapurimaa vienyt rajantakaiset asiakkaat.

Hei, koska matkataan, niin poikkesimme vielä kolmanteenkin puutarhamyymälään Riihimäellä. 

Olen istuttanut jo kaikki taimet, mutta hortesialle pitää kaivaa vielä hyvät pohjat.

Käsityö ei oikein edennyt, vaikka matkasimme 916 km. Olen edelleen hyvä nukkumaan autossa ja saatoin ottaa kahdet päikyt sunnuntaina. 

Kotimaanmatkailu on kivaa, meillä on vielä niin paljon nähtävää.