Messuhulinat

 Suomen kädentaitomessut oli tänä vuonnakin juuri sellaiset mitä odotin. Suuret, tapahtumarikkaat ja paljon esittelijöitä. Varasin koko perjantain messuiluun, vaikka mahdollisuus oli käydä jokaisena päivänä, kun olin ostanut viikonlopun rannekkeen. Se on tuo työ, kun tuppaa aina ottamaan siivun virkeydestä. Olin hetken aamusta töissä ja lähdin ensimmäisen tauon jälkeen jo odottamaan kyytiäni valtatien varteen. Messuhallissa olimme hyvissä ajoin ihan jonon kärjessä. En nähnyt sitten enää koko päivänä kuskiani, enkä hänen kaveriaan, vaikka samoista ovista kuljimme.

Suuntasin heti C-halliin, jossa sain kulumaan ison osan ajastani. Kävin Novitan osastolla ostamassa täsmäostokset ja juttelin Linda Permannon, Joona Horin ja Sisko Sälpäkiven kanssa pitkän aikaa. Pidän messuilun tarjoamasta mahdollisuudesta monipuoliseen esittelyyn, ostoihin, joita voin vielä verrata ja ohihuikkaaviin tuttuihin, joiden kanssa ehdimme vaihtamaan muutaman sanan.

Ostin Kenkämaarakilta herkän ja kauniin pienen pussukan. Pussin alla lisää mehiläisvahalevyjä, pari tupsua pipaan ja Kaleva-neulekirjan ohjekortteja.

Lankoja sieltä ja täältä. Novitan Kajastuksen kirjava lanka on ensi kevään lankakartassa. 

Nämä Ruukin Kehräämön langat tulee Mathidedalista, alpakkaa ja silkkivillaa. Tämä, jos mikä söi messubudjettiini suuren loven. Mutta se tuntuma! Voi että. Oletteko koskaan hiplannut tätä lankaa, se on kuin sulaa vahaa sormissa. Suunnitelmissa neuloa takki. 

Tästä kirjasta haaveilin ostaa ja sain sen nimmarin kanssa! 

En päässyt suunnittelijan kanssa juttuun, koska lontoonmurre ei taivu, mutta varmasti hymystäni ymmärsi, että olin iloinen. Tässä kirjassa on paljon kauniita ohjeita, joiden pariin paneudun, kun taas ennätän.

Messujen yhdestä nurkkauksesta pääsin katsomaan nukkekotimateriaalia. Niin ja tuttuja myyjiä. Etsin jouluisia sisustusjuttuja, mutta ei niitä liiemmin löytynyt.

Aarikan lasinen pässi on katkaistu drinkkitikun päästä.

Ruustukki Design vääntää rautalangasta kaikkea kaunista, kuten tämä divaani.

Olen heikkona näihin Lusikkaenkelin hopeakoruihin. Ostin messutuliaisen, joka jäi heti käyttöön. Tämä on norjalaisen pikkulusikanvarresta taivutettu ja hopealla juotettu kiinni. 

Kaikesta messuhulinasta huolimatta enhän minä malttanut olla kuin osan päivästä kierroksella, koska pääsimme katsomaan vastasyntynyttä vielä samana päivänä. Vein messulangoista neuloman pipat, joista toinen ehkä on vastasyntyneen kuvauksessa ja toinen on sitten vuoden ikäisenä.

Kävimme toistamiseen tervehtimässä koko perhettä viikolla töiden jälkeen, jolloin veimme kukat ja tuttuun tapaan, paketin vaippoja. Sweet Things - Elovainion Kukka Ylöjärveltä teki kauniin asetelman Mariskooliin, jonka olin ostanut jo aiemmin syksyllä. Jokainen lapsenlapsi on saanut oman lasiastian syntymälahjanaan. 

Milja 💓 vauva