Kohti joulua

Adventti on aina täynnä kivoja tapahtumia, mutta tänä vuonna missasimme niistä tosi monta. Kauneimmat joululaulut oli samana iltana, kun teimme pukkikeikan pikkujouluissa. Kaupungin joulutorille emme ehtineet kuin kerran ja silloin ei edes kaikki mökit olleet vielä auki. 

Joulun alla vauhti vain kiihtyi niin, että turnausväsymyshän siitä seurasi. Kun joulu osuu viikonloppuun, ei siinä ehditty paljon valmistautua, kun joka päivälle oli jotain menoa. Joulusiivousta emme ehtineet tekemään, mutta emme olleet viikolla kotonakaan, kuin käymäseltään.

Raskasta Joulua tapahtuman onnistumista jänskättiin tapahtumajärjestäjän konkurssin vuoksi. Osa tapahtumista jäi toteutumatta, mutta Tampereella onnistuttiin. 

Ilta onnistui hyvin. Jaksoimme seisoa permantopaikoillamme sen kolme tuntia, kun saimme nojailla kiakkokaukalon laitoihin. 

Keikka alkoi ajoissa, mutta venyi ja venyi. Lopulta venyimme narikkajonossa, joka mielestäni on hoidettu vähän sinne päin.

Minulla on vielä katsomatta tv-tallenne joulun ohjelmistosta. Kuuntelen volumella, en hiljaa hissutellen! Keikalla korvatulpat oli hyvä lisä, kun olimme ihan muutaman kymmenen metrin päässä lavasta. 

💖

Sunnuntain keikka lyhensi yöunet 4 tuntiin. Koko viikko oli melkoista puuroa 😄, ei vanheneminen, joka osui samalle viikolle. 

Sain lahjaksi mm. pussillisen jouluaiheisia nappeja, jotka ompelin joulumuorin mekonhelmaan.

Vuodesta toiseen olen suunnitellut muuttavani asuani joulupukin asua vastaavaksi, mutta huomaan, että missään vaiheessa en ole antanut ajatustakaan moiseen.

Siksi tänä vuonnakin vetäisin saman asun ylleni, sillä erotuksella, että en löytänyt mistään alkuperäistä tunikaani ja jouduin tekemään nopeat liikkeet vaatekaapilleni, josta otin käyttööni pitkän punaisen ja liian antavan kaula-aukon, jota peittelen päällysvaatteiden mukaan.

Yhtenä päivänä teimme paikalliseen päikkyyn joulupukkivierailun, jonne askartelin edellisenä viikonloppuna 200 pikkukorttia koossa 6 x 8. Käytin näihin aiempien vuosien korttiaskarteluiden paperijämät, liimasin kuviot ja joulutervehdykset.

Signeerasimme jokaisen kortin taustalle joulupukki ja joulumuori. Julkisuus vaatii hyvät ranteet 😂

Olimme odotetut vieraat. Jokainen ryhmä tuli vuorotellen meille varattuun tilaan, jossa saimme keskustella lasten kanssa. Kuunnella heidän lauluesitykset ja katsella kivat näytökset. 

Joulupukille esitettiin tiukkoja kysymyksiä, odotetusti. 

Tilaisuus oli onnistunut, jatkoa seuraa, mutta ensi vuonna otamme vapaapäivän sovitusti. Kerrasta opittiin, että aamuneljä, kaiken varmistaminen mukaan hiuspinnejä myöden ja kiireellä takaisin töihin ei ole oikea yhtälö.

Ruokaostokset teimme pitkin viikkoa, kun kävin vielä töissä. Jäin vapaille hiukan aiemmin ja pidän loppuvuoden aikana pois vapaitani. Ihan kaikkia en vieläkään ehdi kuluttaa, mutta ei täydy miettiä nyt töitä.

Voin olla ihan tonttuna, kuten tämä pallero, joka pomppasi ostoskärryyn ruokaostoksilla.

Joulukuun olemme katselleet pörssisähkön hintoja yhtä jännittyneitä, kuin olisimme avanneet lapsena joulukalenteria. On kyllä niin kusetettu olo, ettei tule nyt muuta mieleen!

Paljon vähemmälle ei sähkönkulutusta voi vähentää. Lämmitämme kaikki tilat puilla mitä voimme. Laskin jokaisen huoneen lämpötilan jo elokuussa 17', enkä tee mitään liikettäkään ennen kuin olen tarkistanut millä hinnalla sitä nyt voidaan duunata. 

Vähiin jäi joulukukkien hankintakin, kun tämä joulumuori alkoi olla niin loman tarpeessa. Kukat hankin kyllä, niin tuoksuvat, kuin kauniit.

Vanhimpaan nukkekotiin tehtiin järjestelyä, että sain nostettua kaatuneet pienet esineet taas omille paikoilleen. Tämän kaapin edessä on pleksi.

23.pv osallistuimme Sikomäen joulurauhan julistukseen. Ulkona pakkanen narskui -6'. Kahtena edellisenä päivänä vesisade littasi lumenpintaa, mutta onneksi satoi kunnon kerros lunta, eikä tullut mustaa joulua. 

Tapahtuma järjestettiin jo 23.kerran Kierikkalan metsäkirkossa.

Kuva Katariina Pylsy