Minusta on ihanaa, kun on tilaa ympärillä. Lähes jokaisella asialla on oma paikkansa, lue, tai ainakin pitäisi olla. Olen varannut yhden huoneen nurkkaan paikan ompelukoneelle, jonka päältä käyn välillä pyyhkimässä pölyt. Minusta sekin on tärkeä toimi. Muutoin pöly tukkii nenuni ja kone hukkuu kaaokseen.
Ompelusta on tullut minulle suuri peikko. Minulla on jossain sisimmässäni, ihan varmasti on, suuri ompelija, joka vain odottaa uutta tulemistaan. Tiedä sitten milloin se alkaa näyttämään ulostulonmerkkejä, kun viime opiskeluni se on vain kadonnut johonkin todella pitkälle!
Ensimmäisen kerran aikuisiällä menin kansalaisopistoon oppimaan ompelua. Minulla kävi säkä ja sain hyvän ja opettavan ohjaajan, jonka opissa tein kaikenlaisia ihanuuksia. Harrastin niin, että keräsin iltalypsyn jälkeen lapset ja koneeni autoon ja huristelimme toiselle paikkakunnalle iltatunneille.
Kotona sain ommella mielin määrin, kun lapset kasvoivat ja vaatteiden tarve oli jatkuva. Vain korjausompelusta en ole koskaan tykännyt, mutta se onkin nyt ainoa asia, milloin ompelen, jos sitten sitäkään.
Silti minulla on kaksi ompelukonetta, yksi teollisuuskone ja yksi saumuri. Enkä luovu yhdestäkään.
Viime vuonna nukkekodit vei ison osan vapaa-ajastani. Muutama miniesine on kerätty lasikuvun alle muistuttamaan, että täällä voi myös ommella.
Kun kukkamyllerrys jätti muutaman irtojakkaran työttömäksi, niin ei aikaakaan, kun keräsin ne yhteen torniksi.
Terhi
10 kommenttia:
Minunkin sisäinen ompelijani on hieman hakusessa ja erittäin kausiluontoisesti toimiva ;) Ompelukonetta kuitenkin aina saattaa tarvita, joten sellainen on hyvä olla olemassa.
Kivan näköisiä nuo aiemmat helmikoristeet paksuissa oksissa maljakossa.
Voi että onkin ihanuus pikkuisen pieni ompelukone.
Minun ompelukoneeni pölyttyy. Pitäsi läytää jokin kiva trikookangas ja surautella saumurilla muutama mekko kesäksi
Ihanaa Palmusunnuntaita Teille
Minun sisäinen ompelijani on talviunilla. Sieltä se välillä herää, mutta nykyiset unet ovat kestäneet jo tosi pitkään. Kursseja on käyty ja yritetty opetella. Koneita on kaksi: ompelukone ja saumuri. Kumpikin hienoja ja arvokkaita. Usein ompelen siivousrättejä aikansa palvelleista trikoisista t-paidoista tai yöpaidoista. Mies nauraa, että on hienot vehkeet rättien ompelemista varten.
Niin ihana pikku ompelukone ja tuo jakkaratorni loistoidea. Ompelun minä aloitin jo ennen kouluikää, kun ompelin nukelle vaatteita. Äiti oli saanut uuden Eva-sähkökoneen ja minähän rikoin sit sen. Rangaistus oli, että ompeluni jatkuu vain äidin läsnäollessa. Äiti oli kova ompelemaan ja teki kaikki vaatteeni. Muistan miettineeni, olispa kiva saada ostovaatteita joskus. Nyt minulla kirjontakone ja ompelukone. Ompelua ilman ei voi olla, vaikka useita vuosia mahtui väliin, kun kone oli Suomessa ja minä ramppasin ulkomailla. Se sisäinen ompelija aina muistuttelee olemassaolostaan, eli ompelu jatkuu aina.
Hyvä pitää taitojaan yllä, vaikka vain vähäseltään.
Olipas se soma ompeluhuone!
Kiitos Kati ❤️
Vuosikymmenten jälkeen oman ompeluharrastukseni elvytti tilkkukurssille osallistuminen. Ihan liian harvoin on aikaa istahtaa ompelukoneen äärelle, pitäisi edes muistaa käydä pyyhkimässä ne pölyt...
Noiden viimeisten kuvien luulin ensin olevan miniatyyrejä, sitten lepänkävyistä hoksasin, että taitavatkin olla ihan teiltä kotoa! :D
Kaunista!
Kiitos
Ompelussa on paljon asioita, joista pitää päästä yli, että innostuu. Tilkkutyöhön löytyisi vielä materiaalia...
Sinulla on kauniita tilkkutöitä
Kauheeta kun tulee pitkät blogien lukuvälit, täytyy ryhdistäytyä…Kaunis huone kauniine yksityiskohtineen!
Lähetä kommentti