Tytöt ja puutarhat

 Eilisen kotimaan myrskypäivästä on näkyvissä vain alaojan tulva, kun vesi nousee pellolle. Tuulta päin puskettiin useamman kerran, kun liikuttiin ulkona. Meillä ei sähkökatkoja ollut, mutta sähköyhtiön suunniteltu huoltokatko osui juurikin eiliseen. Pirtillä oli pimeää. Työhuoneessa käytin kaulan ympäri kiepautettavaa käsityövaloa, että näin työskennellä.

Sähkökatkon aikaan oli ihan hiljaista. Vain tuulen pauhu ja kattoa rummuttava vesisade. Kotitalouskoneiden äänet on tasaista hurinaa johon on tottunut, mutta hiljaisuus on tila, jossa aistit herää eri tavalla huomaamaan pienetkin äänet. Käsillä olevaan keskittyminen ei vaadi täyttä hiljaisuutta, kun töissä on tottunut kovaan taustameluun. Siksi äärikirja on oiva äänilisä piristämään päivää. Pidän kiinni "omasta tilastani" liikkua kirjan henkilöiden mukana ajasta ja paikasta toiseen samalla, kun teen jotain. Luin jostain, että kirjailijat menettävät tulojaan, kun varsinaisten kirjojen myynti on vähentynyt äänikirjojen myötä. Varmasti onkin. Itse en käytä edes kirjastopalvelua, josta jokaisesta kirjalainasta tuloutetaan tekijälle korvaus. Ostan vain kädentaitokirjoja, mutta niitäkin harkiten.

Eemelin oma puu, tuurenpihlaja on saanut upean syysvärin. Osassa puita lehti on vieläkin ihan vihreänä, esim.luumu. Jos nurmi ehtii vielä kuivua ennen kylmiä, sekin pitää vielä kertaalleen ajaa, mutta ei lyhyeksi. Haravoinnin jätän tänä vuonnakin tekemättä, mutta keväällä haravoin, jos on vielä paksuja lehtikasoja. Puiden ja pensaiden suojaus täytyy aloittaa ajoissa, että kaikki tulee suojattua. On vuosia, kun ei ihan kaikki ole tullut mieleenkään ja keväällä näyttää karulta 😅

Viime viikonloppu aloitettiin tyttären perheen luona. Meillä on heidän saunapuut, jotka kulkevat menojen mukaan peräkärrykyydillä. Tein tikusta asiaa, että saimme olla Vanun ja Vennin kanssa pitkästä aikaa. 

Näillä tytöillä on virtaa vielä iltasaunan jälkeen. Omasta vekkaristani oli jo veto loppua alkuillasta. Tytöt ovat omatoimisia, ainakin ajoittain, kun vanhemmat ovat töissä ja koulupäivät ovat vielä aika lyhyet. 

Tuliaisina veimme kaksi kassillista erilaisia askartelutarvikkeita. Oli tapetin jämärullia, liimaa, teippejä, tarroja, väripaperia ja -kyniä. Erilaisia piippurasseja ja koristeita, joista voi tehdä kolmiulotteisia juttuja. Heräsin aamusta ensimmäisenä aikuisena seurailemaan miten askartelumateriaalit otettiin käyttöön ja mitä kaikkea kivaa ja kaunista niistä saivat tehtyä. Kun vielä ostin päivällä akryylivärit, niin nyt on monipuolisesti kaikkea mitä voi kokeilla. 

Itse olen aikuisiällä saanut kunnon askartelukärpäsenpureman, mutta on minulla aina ollut jokin tarve saada ilmaistua itseäni liimalla ja paperilla. Kun lapsuudessa liimasin keitetyllä perunalla, se ei tuonut kunnon fiilistä, minä voin ja osaan. 

Haluan tukea ja opastaa näitä nuoria rohkeasti kokeilemaan omia rajojaan, tuomaan itseään näkyviin mitä erilaisimmilla taidoilla. Jo hetki ilman kännykkää lisää hyvää oloa, luovuutta ja ajattelukykyä. Hahmottaminen, erilaisen materiaalin käsittely ja kädentaidot ovat satsaus tulevaan. 

Lauantai oli oikein kuulas syyspäivä. Ei mitenkään pakkasen purema, mutta raikas. Tytöt ulos, vaari ja vävy pihatöihin. 

Tytöt puuhailivat omiaan, kun miähet pystyttivät uutta pyykki- ja mattotelineyhdistelmää. 

Uusi teline painui maahan kierretolpilla hyvin helposti. Meillä se olisi vaatinut rautakankea, fiskarsilaisen, kottikärryllisen kivien ajoa pitkin poikin täytemaaksi. 

Kun teline oli lähtökuopissa, olimme mekin tyttären kanssa. Saimme hyvin aikamme kulumaan pyykkinarun ostoreissulla ja saattoipa ostoskoriin päätyä muutama kerä lankaa tyttöjen pipoihin. 

Ajelimme kotiin iltamyöhällä, jossa oma sänky odotti kutsuvasti ilman kolmea kissaa 😄

Terhi