Adventin aika

 Voihan hileet ja jatkuva sekasotku! Miten ihanaa on koristella kotia jouluiseen tunnelmaan, ajoissa, rauhassa ja paikkoja vähitellen siivoten. Meillä oli useamman viikon keittiössä pyykkikorien kolina, kun induktioliesi kärähti ja jouduimme tyhjentämään laatikostoja työn tieltä. Onneksi miäs oli keittiössä, kun lieden alta alkoi tupruttamaan mustaa savua, kun lieden liitin paloi. Keittiörempasta ei ole aikaa kuin muutama vuosi, mutta lieden takuu oli jo umpeutunut ja maahantuojan vastaus oli, että he tulevat vastaan vain uuden liittiminen hinnalla. Meille jäisi huoltokäynnin matkakulut x 2 ja tuntihinnoittelu. Pah!

Vakuutusyhtiön kädenojennus oli reilu, joten pitkällisen harkinnan jälkeen emme ostaneet enää saman valmistajan tuotetta, vaan siirryimme seuraavaan. Jos olette huomanneet niin kauppaan ei mennä ja osteta, vaan kauppaan mennään ja tilataan. Näin jouduimme odottamaan omaamme ja seuraavaksi odotimme sähköRanen ehtivän asentamaan. Onneksi meillä on tuo puuliesi ja vielä tarvittaessa työhuoneellani vanha sähköhellaElla. Kun keittiö oli taas kondiksessa, sähköpalon hajut tuulettunut, pääsin vauhtiin.

Pieni rumpalipoika marssii joulukuun pitkin harppauksin. Nythän on jo toinen advetti!

Prinsettia on kukkinut pitkän pimeän jakson ja aloittanut uuden vihreän kasvuston. 

En välttämättä halua sitä joulunpunaista, mieluummin näitä vaaleita tai valkoisen. Kun katselen ympärilleni, en taida tarvita näitäkään, kun joka puolella niin vihertää. Näin joulun alla täytyy siirrellä, tiivistää, kuljettaa, sovitella ja taas yrittää saada jokin viherrys toisen kaveriksi. Ahdasta on, mutta en myönnä =)

Yhtenä päivänä kippasin sylillisen tyynynpäällisiä pyykkiin ja samassa hetkessä pyysin auttamaan yläkaapista toiset. 

Minän pidän ei niin perinteisistä jutuista, vaan näistä. 

Aukeaako sinulla joulukalenteri? 

Minä saan avata kahta, kun miäs toi suklaakalenterin ja itse tilasin ajoissa syksyllä Ruustukki Desing miniatyyrikalenterin, josta voin avata joka päivä numeroimattoman paketin. 

Keittiönpöytä on aina ollut kokoontumispaikka kaikelle tulevalle ja menevälle. Kuvaamista varten raivattu, isommat roskat karsiteltu ja ah, kaunis kukinto näkyviin. 

Näkymä ulos on hämärä, ei kun talvimaiseman peitossa, kun laitoin valkoiset nauhat, lumitähdet ja liimapintaiset koristeet ikkunaan.

Kiepuin ja pyörin. Nousin ja sovittelin. Siirsin ja asettelin. 

Ensimmäisenä joulukuun päivänä kuusi pitää olla nurkassaan. Sitä varten on siirretty huonekaluja, oiottu mattojen reunoja. Kontattu valonauhojen ja johtojen kanssa. Kasattu pinoittain ideoita mitä tänä vuonna tulemme tekemään. 

Yksinäinen tonttu tyynypinon päällä riittää näin alkuun.

Sininen hetki

Joka päivä, vähän kerrallaan, kohti joulua. 

Terhi