Joulutalo

Edellisen lumisateen innostamana laitoimme hätsysti kasvariin jouluisen tunnelman. Kaunis pakkaskuura peitti huoneen ikkunat. Muutamaan vuoteen ei kasvarissa ollut syystöiden jälkeen kuin odottava tunnelma, kevät koittaa. Nyt nämä karkkitangot nähtyäni sain uuden buustin päälle ja piankos meillä oli valot talossa.

Huomaa keijunkukka. Tämä sama katkaistu oksa on pitänyt kiinni kukistaan ja vihreistä lehdistään, kun veimme juurakon kellariin lokakuun lopussa. Katselin samaa kukintoa viikolla, kun kävin kuvaamassa videon someen. Edelleen kukassa. 

No mikäs se täällä pyrkii sisälle? Villiviiniköynnös loi upean syksyn huoneeseen. Marjoissa on mehukkuutta.

Valoisa aika on nyt kovin lyhyt. Saimme kaikki valosarjat paikoilleen ja puuliiteristä haettiin v.-21 risukuusi, joka on karistanut viimeisenkin neulasensa vuosia sitten. 

Ai että, kun tykkään kierrättää. Kun saimme päätettyä kuusen paikan, ei sen jalkana toiminut astia enää toiminut moitteettomasti. Käännettiin vanhat perunalaatikot ympäri, otettiin huonoimman laatikon pohja esiin ja tökättiin kuusi huonojen lautojen väliin. 

Loput laatikot pinottiin päällekkäin tarjoilupöydäksi. 

Pitkien karkkitankojen kanssa tuumailimme hetken, kun niille piti saada syvä astia. Peikonpähkinäoksat on myös olleet käytössä aiemmin. Näiden sekaan ensimmäiset neljä karkkikeppiä hujahti melko helposti. 

Ensin astia tyhjäksi, johdot piiloon ja käkkärät oksat ojennukseen. Ei muuten mennyt kerrasta eikä vielä toisellakaan yrittämällä. Lopulta, kun kumpikaan ei koskenut mihinkään, asetelma alkoi pysyä paikoillaan. 

Nämä loistavat hennon punaisina tienpuoleisella ikkunalla. Harmaina sadepäivinä ei voi koskaan olla liikaa valoa. 

Huoneen molemmissa päädyissä hohtavat karkkikepit, a'la Prisma. 

Terhi