Valmisteepparit on aika lyhyitä, liekö syy, että muoti on sitä, vai miksi itsekin mittaan aina peittääkö vesirajan? On nämä kyllä aika lyhyitä. Aina pitää olla nyppimässä helmaa, venyy tai ei. Kosteana pyrin aina venyttämään, mutta ei sekään ihmeitä tee. Siksi näihin on nyt ommeltu lisäkaitaleet, ettei helma ole kainalossa, kun istahtaa takaisin pyörätuoliin. Vaikka en ehdi ompelemaan, niin ostamaan olen ehtinyt jos vaikka minkälaista kuosia =) Tässä teepparissa miehustan vaaleanpunainen tausta kullanvärisellä kukkakuviolla täydentyi vaaleanpunaisella pituudella, jossa on kultaiset hiput.
Samanlainen kuvio miehustassa, kuin yllä. Leikkasin tunikasta valmiin helman ja ompelin sen paidan jatkoksi. Sopii taas niin hyvin yhteen, eikä helma kippuroi.
Kolmas paita on ohut neulos, johon etsin pitkän aikaa sopivaa jatkosta. Lopulta päädyin käyttämään musta-valkoisen neuloksen nurjaa puolta, koska kangas pakottaa päärmeen kääntymään aina oikealle puolelle. Nytpä sain sen käännettyä luonnikkaasti nurjalle puolelle. Vielä kevyt höyrytys kaikkien saumojen päälle niin ovat valmiina käyttöön.
Terhi




5 kommenttia:
Loistava idea! Kaunista jälkeä, sävyt niin yhteensopivat!!
Tuunaaminen on paljon hauskempaa kuin alusta asti ompeleminen. Se on myös ympäristöteko.
Tuunatessa joutuu tuumailemaan.
Hyviä ja onnistuneita muokkauksia. Saaja on varmasti tyytyväinen. Ovat käyttökelpoisempia ja varmasti uniikkeja.
Tuollainen yhdistely on minustakin kivaa. Välillä onnistun, välillä en.
Joskus löytyy kivoja yhdistelmiä helposti.
Lähetä kommentti