Vierailijat

Kesän monet pienet ystävät ovat saapuneet pihamaalle inisemään. Hyttyset, nuo maan mainiot linnunruuat pakottavat pukeutumaan säädyllisesti, muutoin on iho ikävillä paukumilla.
Työviikko on taas lusittu, mielessä on ollut kotipihan monta työkohdetta mitä pitää kohentaa.Ensinnä katkoimme isoista omenapuista muutaman oksan, rakennustilaa uudelle kasvihuoneelle.
Puita olisi voinut katkoa paljon enemmänkin, mutta on hyvä muistaa tuo kohtuus kertaleikkaamisessa.
Taitoin muutaman oksan talteen, kukinnot ovat huikaisevan kauniita.
Varsinkin, kun niitä on paljon.
Vanhoissa omenapuissamme on yleensä ollut hyvä kukinto, mutta sato ei ihan joka vuosi ole yhtä runsas.














Olen tehnyt useamman suunnitelman uusille kukkaistutuksille, miäs teroittaa lapion kärkeä ja suuntaa kotturit maanajoa varten asemiin. Suuret kukkapuskat saavat paikan luhdin vierestä, kun uusi nurmialue on saatu ison koneen avustuksella alulle.
Poikkesimme kukkatarhalle, josta ostin kesän ensimmäisen valkoisen pionin. Joka kesä on saatava 1 - 2 uutta alkua, lähinnä näitä edullisia ruukkutaimia.
Katselin pihaa kiertäessämme, että kohta kukkivat ensimmäiset pionit, kahdessa puskassa on jo hyvät kukkanuput.

















Pihavierailulla kävivät myös Molle ja Nuppu, nuo kaupunkilaiskissut. Turvallisesti valjaissa tutkivat monet pienet kolot ja puskanaluset, vapaina olisivat viipeltäneet omille poluilleen aika nopeasti.

Kylmänarkojen kesäkukkien osto on houkutellut pidemmän aikaa, tietäisipä vaan, jatkuuko sää näin suotuisana, vai pitääkö istutuksia siirrellä ja peitellä kylmien öiden vuoksi.
















Vaikka suunnittelen suuria, toteutan pieniä. Minullehan jää lähinnä rikkaruohojen kitkeminen, kuopsuttelu ja suunnittelu.
Mutta kyllä suunnitteluun sitten saankin sitä aikaa ja energiaa kulumaan. Pitää ottaa asiat leppoisasti kuin kissat, valppaana, nauttien, tarkkaillen ja venytellen.
Pysyy paikat notkeina ja mieli virkeänä.

















Leppoisaa viikonloppua sinulle,

Onnitellen

Ihastelin monen muun lailla keväällä näitä söpöläisiä, vauvantossuja.
Onneksi löytyy innokkaita ohjeen suomentajia, saa moni muukin tehdä näitä söpsötyksiä.
Ja sitten vielä tuli heti tilaisuuteni tehdäkin nämä, kun saimme kuulla vauvauutisen.
Vihreä lanka on Novitan Wool, ruskean langan vyöte oli joutunut hukkaan.
Jälkimmäinen oli sen verran ohutta lankaa, että neuloin sen kaksinkertaisena.
Tossunväri on erähenkinen, perhe pitää samoilusta luonnon parissa. Ehkä pienokainenkin maastoutuu tossuineen hyvin luontoon ;)
Korttitilauksen laitoin tytsille, joka auliisti lupasi piirrellä haluamani kuvan.
Korttiin ei kuitenkaan tullut mitään vauva - aiheista, vaan kihlajaisonnittelu.
Perheessä jota onnittelimme, on monta juhlaa pienellä aikavälillä.
Onnea heille ja tulevalle pienokaiselle!

Nojailevat

Taas on eletty yksi aikakausi, muovihuone on koettu ja nyt luodaan taas jotain uutta.
Talvi ei kohdellut meitä muutoin kaltoin ja tämänkin se olisi voinut jättää koskemattomaksi.
Aina sitä on opittavaa, huokaisee...
Ei muuten mennyt kuin tunti ja huone oli tyhjä. Kukaan ei halunnut olla huoneessa kuin hetken, purkit ja ruukut oli siirretty nopeasti väliaikaissäilöön.
Eikä mennyt kuin toinen tovi, kun miäs purkasi huoneen kokonaan, vain lattia ja vanhat kylvölaatikot jäivät paikoilleen.
Laatikot puretaan, pöydän tarvetta mietin, kunhan uusi huone saa muotonsa.

Kolmannessa kuvassa ei ole tovissa noussut uusi huone, ehei, vaan kuvauksellinen kaksikko.














Lapiot.

Tästä se taas alkaa, uuden luominen.



















Auringon valoa ja lämpöä sinulle,

Rakkautta ja piikkilankaa

Yöllinen vesisade oli luontoa virkistävä.
Ilma on helteinen, sisällä olo tuntuu välillä paljon mukavammalta, kuin pihalla.
Olen kantanut tavaroita omille paikoilleen, kesä saa muuttoliikkeen aikaiseksi ja silloin pitää siirtää kaikki talven aikana sisälle kertyneet asiat paikoilleen.

Sitä on nähnyt talven aikana paljon hyviä ideoita monissa blogeissa ja luetuissa lehdissä, monia asioita on halu kokeilla ja tänään olen yhden sellaisen toteuttanut.
Oikeastaan jo eilen aloitin ja pitkin päivää verkkaiseen tahtiini olen saanut kaikki paikoilleen. Tai melkein kaikki.Piikkilanka, tuo aikansa palvellut lehmälaitumiemme välttämätön paimen on nykyään julistettu pannaan. Sitä ei saa enään käyttää laidunten rajaajana. Mutta se on jostain syystä jäänyt laittamatta metalliromulavalle, kuin odottamaan tämän emännän jatkuvaa luomisen tuskaa.
Kieputtelin eilen illalla neljä tällaista kolmen kiepin rinkulaa ja spreijasin ne valkoisella maalilla.
Olen aiemmin päivittänyt tekemiäni keramiikkasydämiä ja nähtyäni tuollaisen piikkirenkulan, tiesin heti miten sydän jatkojalostetaan.
Sydän oli suunnitteilla terassin tuulensuojaoviin, mutta näillä kiepeillä sain työlleni ihanan kehyksen.













Toisen kiepin, valkoisella sydämellä laitoin kulman taakse, silmäniloa joka suunnalla.
Kahdelle kiepille etsin vielä paikkaa, mutta eiköhän nekin aikanaan löydä oman paikkansa, kun taas kiertelen katselemassa pihaamme.



















Kukinnot puskevat läpi mustasta mullasta, kasvuvauhti on ollut huimaa parina viime päivänä.
Viime keväänä jouluruusuni oli nupuillaan, kun tuli kylmät yöt ja sanoin hei, hei sen kevään kukinnolle.


















Olen istuttanut tämän kolmisen vuotta sitten tälle paikalle.
Samasta kohtaa olen ottanut blogiini ensimmäisen valokuvan. Viereinen jouluruusu ei taida kukkia tänä keväänä laisinkaan, elo näyttää niin hiljaiselta.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja ...

Aina on hyvä syy juhlia!
Nimipäiväonnittelut tyttärelle ja onnea uudelle työlle.

Näinä aikoina työpaikan saanti on kimuranttia, siinä onnistuneelle on juhla paikallaan.Lähes 10 työhakemusta ja yksi tärppäs.
Nautimme pienet leivokset auringon antaessa lämpöisiä säteitään.
Lempeä tuuli ja tunne, että pieni taakka on poissa mielestä, toinen pääsee aloittamaan uusissa ympyröissä.


















Pihatyöt ovat päässeet hyvään vauhtiin.
Kun talventörröttäjät poistettiin, voikukka luuli että tyhjä tila kukkamaalla on ihan sitä varten.
Mukavia hellepäiviä sinulle, toivoo
ja änkee kukkamaalle takaisin ;)

Kohopintaa

Päiväni on kulunut räytyen, en tehnyt yhtään valmiiksi suunnittelemista töistäni, vaan istuin ja neuloin, neuloin ja ompelin. Kasasin ihan kaikki peitonlappuset, mitkä olin koriini matkoilla tai telkkutyönä neulonut.
Sain taas vauhdin päälle ja neulon aktiivisesti.
Tytsi on aina välillä huomautellut, että hänen peittonsa on vielä keskeneräinen. Josko tämä olisi jouluksi valmiina ;)
Näin kesän kynnyksellä on hikistä puuhaa neuloa paksuhkoa villalankaa, mutta sitkeästi etiäppäin. Malli on jo iskostunut päähäni ja vaihtelua työhön tuo eriväriset laput.
Korkkasin vasta valkoisen langan, näillä neljällä värillä saadaan peittoon tarpeeksi värin vaihtuvuutta.
Jos laskimme langankulutuksen oikein, on koristani kulunut vasta 1 / 3 varatusta lankamäärästä.


















Osaa väreistä en varmaankaan saa enään lisää, mutta valkoista löytyy aina.
Valmiin peiton värisommitelmaa ei ole mitenkään ennalta suunniteltu, sen saa tytär miettiä itse, kun saan kaikki neulottua. Minä vain ompelen palat kiinni.Ilmassa on aitoa kesäillan tunnelmaa, linnunlaulua, nihkeää ilmaa, sadetta ja ukkosta.

Pohjia

Tässä on äiren iso humu!
Kukkasena kukkamaalla, kiellosta huolimatta kiipesi nysän sähkötolpan päälle. Onneksi ei sentään tätä korkeamman.
Edellisessä päivityksessä mainitsin ommelleeni äitienpäivän kaikki vapaa - ajan, siitä piti huolen vanhimmaisemme, kun toi pelitakkinsa muokattavakseni.Kolme takkia, joidenka rintataskuihin ommellaan tarrapohjat ja valmiina ommellaan hihoihin.
Poeka oli sentään riistänyt valmiiksi melkein kaikki irti, muutama taskuläppä oli vielä ratkomatta.
Matkassa oli 5 cm leveää tarrapohjaa 4 metriä, mutta vastakappale oli unohtunut ostaa.
Onneksi äiren varastoista löytyy sunnuntaisinkin jotain, joten pääsimme heti työhön käsiksi.




















Minulle annettiin tarkat ohjeen, nauhat pitää tulla ihan keskelle, eikä nauhojen välistä saanut näkyä yhtään taskukangasta.
Ompelin ensinnä vihreiden takkien kaikki taskut, ettei tarvinnut jatkuvasti vaihdella lankoja koneeseen.
Nauhat paikoilleen, ja sitten sovittamaan.

















Taskun sovittaminen hihaan ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin luulimme. Taskuissa on vain toisessa sivussa laskospohja antamassa väljyyttä, jotta iso käsi mahtuu ihan pohjalle asti.
Laskospohja piti laittaa selkäpuolelle. Ensimmäinen ommellus, ei kommellus, se ommeltiinkin etukappaleen puolelle.
Ja taas riistettiin.
Monta kertaa mallattiin ja tehtiin sovituksia, isot taskut eivät ihan tuosta vaan sopineet hihoihin.
Kangas on todella tiivistä, ompelukoneeni huusi apua nelinkerroin väännetyn laskoksen kohdalla.
Ompelijan kärsivällisyyttä koeteltiin, kun viimeisen takin kohdalla oli työaikaa vain muutaman kymmenen minuuttia. Onneksi oli jo kokeiltuna kaikki mahdolliset väärinsovitukset, läppien asennot ja katkenneet neulat, sekä nuppineuloilla kaiverretut sormenpäät.













Kolmannen takin hihataskut menivät kerrasta kohdilleen, tikit ommeltui suorina, ja sitten vain merkit paikoilleen ja sovitukseen.



















Kesäkuussa, kun Ruotsin Victoria vihitään, rymyään iso kansainvälinen airsoft- peliporukka toisaalla Ruotsissa.
Pirkanmaalta lähtee muutama kaveri tämän oman humumme lisäksi pelaaman. Kolme päivää pelkkää pelaamista ja rymyämistä.
Muistaakseni pelialue on 30 km kanttiinsa, siinä ajassa alueenhan juoksee ihan helposti pari kertaa ympäri.

Turistaan juhlasta

Viikonlopun hulinat, juhlat ja pulinat ovat taakse jäänyttä, mutta kaikki muistissa. Koska lyhyet vapaani ovat nykyään ihan yhtä menoa ja touhuamista, halusin olla kotona edes äitienpäivän ja kutsua oman äidin ja hänen miehensä meille syömään.

Ehtona oli, että minun ei tarvinnut leipoa edes sitä äitienpäiväkakkua, sen lupasi tehdä sisareni ja niin hänkin sai kutsun luoksemme. Ovelaa.

Kaikki lapsemme olivat läsnä, oli mukava olla koolla pienellä porukalla. Minulla oli kädet täynnä työtä koko päivän, vaikka en laittanut ruokaa, siitä huolehti miäs ja lapset. Tein ompeluksia, niistä myöhemmin.

En odottanut saavani mitään, mutta sitä yllättyneempi olin, kun jo lauantai - iltana, perinteisesti meillä annetaan lahjat päivää ennen juhlapäivää, siinä Suomen pelin ekalla erätauolla, minun syliini kannettiin monta pakettia.
Sain ihka oman piikkimaton. Rentoutumiseen. Nyt vain pitää uskaltaa ottaa lepoisa asento piikkien päällä ja antaa kropalle lokoisa olo.
Vihreät Reinot. Olin viikolla lukenut, että nyt näitä saa vihreinä ja minä sain ne! Toisen tossun osti tytär, toisen vanhempi humu. En muista kumpi tuli kummalta. Niin ihanat, siro 37 on jalkaani täydellinen. Itsetehtyjä kortteja. Nämä ovat niin persoonallisia, olen aina säilyttänyt kaikki. Nuorimmaisen koulussa oli äideille kylvetty paprikaa, mutta kaikki lapset olivat unohtaneet ottaa sen kotiin viikonlopuksi.
En saanut sitä vielä tänäänkään, edelleen dementiaa tuolla pojalla. Ehkä saan sen ennen kesälomaa, hoitakoon opettaja sitä tämän toukokuun.


















Valkoinen, iso hortensia monine kukkasineen on miähen ostama. Ihastuttava kukinto on pitkäaikainen ilo.

Uusi viikko on alkanut sateisena ja kylmänä. Siitä huolimatta laitoimme huvimajan kesäkautta varten siivoten ja pesten.
Aina jostain ovenraosta pääsee muutama lintu sotkemaan huoneen talven aikana.
Oikein ihanaa viikkoa sinulle,