Ystävät

- tekevät arjesta juhlan.
Ensinnä haluan kiittää ihan kaikkia teitä, jotka jaksatte käydä jättämässä sanan luettavakseni.
Ja teitä, jotka olette kuluneella viikolla minua muistaneet.
Kiitos Eeva, Arja ja Irmeli, Kristiina ja Inkeri.
Tiesin viikosta tulevan kiireisen, olen melkein aikataulussani, vaikkakin yhden sortin pikkuleivät jäävät leipomatta.Mutta pääasia, sain neulottua kummitytön joululahjat.
Langat ostin Lankamaailmasta marraskuun alussa. Monta kertaa sen jälkeen olen asioinut liikkeessä milloin minkäkin tekosyyn varjolla.
Pipan tupsun nypin myöhään eilen, sitten olikin kaikki valmiina.
Pipan lanka on Viking Baby ull, tupsussa on koko neulesetin langanjämät. Mallia neulepintaan katsoin Kauneimmat Käsityöt 6 / 2010 - lehdestä.
Keräsin pitkän huiskean huivin pieneen kasaan. Neule on oikeaa neuletta mahdollisimman isoilla puikoilla. Hukkasin jo lankavyötteen, mutta langan nimi on Frutti.
Ihanan hattarainen.
















Sukat ovat tavikset, rullareunoilla. Lanka on Maijaa. Jätin kärjistä langanpäät päättelemättä, jos terät ovatkin liian lyhyet.

















Lapasten kirjava lanka on Gjestall baby ull ja yksivärinen Maijaa. Kennokuvio oli jo ihan simppeli tehdä, kun sen osaa.Neulesetti on pinkkiä, 5 - vuotiaan pikkuprinsessan lempiväreissä.
Paketti lähtee aamulla mukaamme, kun suuntaamme automme nokan kohti kylpyläviikonloppua. Osa meistä jää kotolaiseksi, kun toiset lomailee.
Ah, ihana rentoutumista ja pitkä viikonloppu edessä.

No onkos tullut kesä...

nyt talven keskelle....


















On, ainakin hetkellisesti, kävin kuvaamassa kesäisen lasinsulatustyöni kasvihuoneella.
Jääkukat koristavat huoneeni monet ikkunat, talvi on todellakin jäisen kylmä.
Lasi huokuu kylmää, tosin se suojaakin kylmältä.


















Sain työni sulatusuuniin viime viikolla, jolloin lisäilin vielä frittejä työn pintaan. Hyödynsin työssä tulleet lasimurskeet, mitään ei saa heittää pois.
Sulatuksen hyviä puolia on se, että kaikki silput ja pienet mururuset voi käyttää ihan pienintä palaa myöden.Käytin työhön kolmea eri väriä. Punainen hahtuva 2310 F, pinkki 0421 F ja vihreä 3212 F.
Pohjalasina tekta koko 30 x 31.
Kiinnityksestä pitää huolen kanthal.
Ihanat pionini uinuvat syvällä maan uumenissa. Talvehtivat ja odottavat uutta kesää.














Joko tunnistatte lasiin sulatetut kukkaset ;)

















Sultatuslämpö oli 812 ´, 4 min. Koko ohjelma kestää reilun vuorokauden, jolloin työ on saanut jäähtyä rauhassa ja minulla ei ole pelkoa sen rikkoontumisesta lämmönvaihteluissa.
Sytytin 3. adventin kynttilät kasvihuoneeseen. Iloa sinunkin päivääsi,

Kyllästynyt keltaiseen

Vuosia hyvin palvelleet joulukyntteliköt saivat lähtöpassin muutama vuosi sitten.
Aivan sama, vaikka olisi heitetty roskiin, en huolinut nähdä niitä laisinkaan. Onneksi tuo miäs, joka melko hyvin tuntee oikkuni, oli säilyttänyt jo rippikouluiän ylittäneet kauhistukset. Kyntteliköt löytyivät varastosta, ihan hyväkuntoisina, mutta ah, niin kamalan keltaisina.
Männynoksat joutivat nukkekotilaatikkoon, jos ne(kin) säästetään varmuuden vuoksi.


















Pesuhuoneen seinät ja lattia suojattiin kunnolla ja lattialla seisova pyykkiteline otettiin työalustaksi, kun tyttären kanssa huiskittiin spraymaalia kynttelikköjen pintaan.
Johan valkastui.
Ensimmäinen kerros lupasi jo hyvää, mutta kolmannen kerran jälkeen tulos oli täydellinen.
Mistä se ajatus sitten lähti?


















Joulukuusista joita askartelin viime vuonna ennen joulua. Katselin telkkuhuoneen nurkkaa, joka sisustuu jatkuvasti uusin jutuin, siihen kohtaan sopisi valkoinen joulu.
Niinpä laitoin monta kevyttä kuusta tuohon nurkkaan, etsin niille sopivat ruukut ja asettelin valkoiset kyntteliköt tuomaan joulun ajan valoa ja iloa.
Sähköjohdot, nuo pannahiset kiemurtelevat lonkerot eivät mene piiloon mihinkään.
Yritin kuvata pois liitännät, pakolliset antennit ja ajastimet. Mitään ei voi piilottaa, kaikki ovat niin tarpeellisia.


















Kynttilän valoa, sen rauhaisan liekin lepatusta en kyllästy katselemaan.


















Illan aikana pakkasin kaikki joululahjat ja samalla kuuntelin puhelinlankojen toiveohjelmaa.
Kaunis joulumusiikki siivitti mielen jouluun. Hyödynsin tyhjän pirtin ja sain huhkia yksin posket punaisina.
Äiti, se lahjapaperi loppui lopultakin!
Samalla kun pakkasin salaisuuksia piiloon, avasin minulle tulleen pikkujoululahjan.
En tiennyt osallistuneeni mihinkään arvontaan Paulan blogissa, mutta kohdalleni osui onnenarpa. Kiitos kaunis, paketti tuli perille.

Laidalla kauraa

Syksyn opiston tunnit ovat tänään käyty loppuun.
Vielä odottelen muutamia astioita kotiin lasituspoltosta. Tuskin kuitenkaan saan isoja ruukkuja, jotka tein heti ensimmäisinä töinäni kurssin alettua. Jos sitten keväällä tuntien alkaessa aideanneruukut sopisivat lasituspolttoon.
Samanlaisia tulossa lisää.Tämän vadin viherryksestä tein päivityksen lokakuussa.

Raakapolton jälkeen astian pinnalla oli kasa kauratuhkaa jonka poistin.
Lasitus onnistui hyvin, tosin meillä on pienet astiat lasituksiin, valumajäljet ovat joskus harmillisia tai sitten todella taitteellisia.


















Iso vati sopii tarjoiluastiaksi, leipälautaseksi tahi siihen voi keräillä mielensä mukaan mitä ikinä keksiikään.














Joulua kohden kynttilät ja kukat ovat kaunista katseltavaa.

Oletko jo huomannut kotimaisen käsityönettimyymälän Taitaentehty?
Suomalaisia käsitöitä vaikka pukinkonttiin, katso ja tutustu!

Helmiä ja leivontaa

Niin kauniisti lumi maalaa talvista maisemaa ja mieli virittyy jouluun.
Maanantai ei antanut lepopäivää, vaikka töihinkään ei ole menemistä, kiitos arkipyhän!
Iltapäivän keittiöstä kuului kolinaa ja vispilöiden kilkahduksia, työpöydät täyttyivät kipoista, jauhoista, sokerista. Jotain hyvää valmistui ja apuna hääräsi aina niin avulias tytär.Tortut ja muffinit maistuvat tuoreeltaan. Piparitalo on vielä kokoamatta ja koristelematta.
Pernatuuvinki paistuu uunissa ja saamme myöhäisen itsenäisyyspäivän illallisen kiekkoreenien jälkeen.
Valkoinen kynttilätalo on eilinen ostos.













Taannoinen Pirkkahallin kässymessujen ostoskorini on jäänyt päivittämättä.
Eipä tässä mitään isompaa kerrottavaa ole, käteni hamusivat helmiä.
Minun helmisalkkuni vajaus huolestutti minua, joten päätin tehdä pientä täydennystä helmien ja korunosien osalta.

















Messubudjetistani 1 / 3 meni pelkkiin helmiin. Sama määrä korunosiin ja loput lankoihin.
Siis aika maltilliset ostokset.
Aina niin ihania kirjoja selasin, mutta mikään ei ollut ylitse muiden. Eli en ostanut.
Tosin tilasin kaksi lehteä joiden mukana sai mahdottomasti kaupanpäällisiä.Aikaa menikin sitten useampi päivä, että sain kaikki ostokseni omiin pulloihinsa väreittäin.
Lajittelussa on puolensa, näkee heti onko tarvittavia helmiä, kun saan inspiksen helmeilyyn.
Kaikenlaiset lasipullot katsastan kirppispöydiltä josko niissä olisi hyvä säilyttää pieniä aarteita. Kunnollinen kansi tai korkki on oltava helposti avattava, mitään sillipurkkia en huoli käyttööni.














Tytsin mieltymys ruskeaan ja puhe uudesta bolerosta sai tekemään pikaisen päätöksen suklaan sävyisestä ihanuudesta.
Hamppulanka oli minulle uusi tuttavuus, jos minäkin neuloisin jokusen tiskiluutun.













Kulutin messuilla aikaa muutaman tunnin. Kiertelin halleja aika nopeasti. En malttanut olla koko päivää kierroksella, kun nuorimman pelit olivat läheisellä hallilla, pyysin noutamaan minut neljä tuntia sovittua aiemmin. Enkä katunut yhtään!














Pitänee pyyhkiä taikinatahrat kotihousseleista ja paidasta. Kammata hiukset ja ottaa hyvä asento illan vastaanottoon.
Linnanjuhlat ovat aina kaunista katsottavaa, kunhan sukakudin on hyvässä vaiheessa ja ruoka valmiina.

Pitkä päivä

Monesti sitä itsekkin herää ihmettelemään aikaansaannostensa määrää, kun valmista tuppaa syntymään, vaikka kotona ei ehdi kuin kääntämässä käydä.
Tosin kaikkiin sähköpostiviesteihin on kuluneella viikolla jäänyt vastaamatta, monta ihanaa blogia on lukematta, saati kommentoimatta. Jostain on aina tingittävä.

Tänään olen käännellyt ja väännellyt lasia niin töissä kuin kotonakin.
Eilen , vapaapäivänäni, aloitin pitkän harkinnan ja lisäopin jälkeen minulle tuodun valaisimen purkamisen.
Pieni pöytävalaisin on saanut osuman, ja siitä on palasia rikki enemmän kuin ehjiä.
Onneksi nuo helman kukkaset ovat melko hyvässä kunnossa, ne saan pienellä korjaamisella uusittua, mutta lähes kaikki pidemmät palaset minun piti irrotella pois.












Konsultoin pomoani, joka neuvoi nopeimman tavan saada työ suoritettua.
Töideni jälkeen sain leikattua melkein kaikki puuttuvat palat, tosin lasia oli niukalti, jatkan huomisen shoppailun jälkeen leikkaamista.
Hioin pajallani leikatut palat, koneeni heitti kylmän hyhmän käsilleni, meillä on pakkanen paukkunut vesiastian jäähän työhuoneessani.


















Tässä vaiheessa valaisin näyttää aika lohduttomalta, mutta toivon tarinan saavan jatko - osan, eli pystyn näyttämään valaisimen valmiina.

Kävin taas kukkakaupassa...
Malttamattomasti odotin työpäiväni päättyvän jotta saisin ostaa valkoisen ison joulutähden pirtin pöydälle.
Nämä xl - kokoiset kukat ovat niin näyttäviä, ne täyttävät ruukun kauniisti.

















Toivon sinulle ihanaa viikonloppua ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää.

Lämmintä ylle

Herätys, kello on seihtemän. Pakkasta paljon, - 15.
Pikainen aamupala ja lämmintä päälle, siinä on aamutahti jokaiselle arkipäivälle.
Puin lapseni, nuorimmaisen, heti herätyksen jälkeen uusiin vermeisiin. Toisilla sitä piisaa huumoria olla kuvattava heti aamusta, vaikka tyynyn kuva ei ole poskesta vielä sulanut.
Pipan virkkasin mustasta Topp' t Tå - langasta isolla koukulla.
Ostin langan ajatuksella, että poika virkkaisi pipansa ihan ite, mutta kiirettä sitä riittää näillä nuorillakin ja koukku suhasi kädessäni tottuneesti muutaman hetken ja valmista tuli.
Harmaa Maija neuloontui pitkäksi kaulahuiviksi. Helppoa pintaneuletta oli mukava neuloa tv: n ääressä.













Kauimman aikaa minulla meni näihin lapasiin, aivoni eivät millään taipuneet kuvioneuleeseen. Huono kuvakopio ei ollut paras opettajani, eikä kaukaa luettu ohje antanut samanlaista kuviota, kun sen piti olla.
Kolmannen purkamisen jälkeen tavasin ohjetta silmukka kerrallaan, eikä tuon tajuaminen vaatinut kuin neljään laskemisen.
Punnasin lapaset uudella kirppislöydölläni.


















Sinisellä parilla tuo verkko on neulottu Gjestal Rede langalla, pohjalanka on saatua, eikä laadusta ole tietoa.
Vihreän parin pohjalanka on seiskaa, päällinen saatua.
Kello on kasi, menoksi!