Jatkumo

Ostin lankaa.
Monta kiloa,sai halvalla.Minulla on kori,täynnä langanloppuja.Puuvillaa,eri värejä,eri laatuja.Tuo kori on ollut kaapissa poissa silmistä,mutta silti se on täyttynyt ääriään myöden täyteen.
Käsityöharrasteeni on välineurheilua,paljon erilaista materiaalia ja konetta.Tilaa täytyy olla väljästi,ettei lasit tai posliinit hajoa.Lasitöihin ryhtyessä lasin pitää olla huoneenlämpöistä.Savet ei saa jäätyä,posliiniväristä puhumattakaan.Olen nyt päätökseni tehnyt ja laittanut korini kaapista pois ja tilalle laittanut muut harrastevälineet.
Kaadoin korin eteisen lattialle ja siinä ne langat oli sikin sokin.Näistä langanlopuista tulee meille uusi torkkupeitto.
Ei kun sakset käyttöön ja muovipussiin kaikki peittoon kelpaamattomat.
Virkkaus on aivotonta työtä,ei tarvitse miettiä kuviomalleja,eikä mittanauhaa.Ei laskea kuin yhteen ja kolmeen.Muistaa kääntää kulmassa kahdella ketjusilmukalla.
Peitosta haluan ison,mutta riittääkö jämälankani?Ostamaan en lähde uutta,mutta tuo pelkän punasävyn tavoittelu alkaa olla mahdottomuus.Sinistä ja keltaistakin tähän peittoon hiukan karsastan.
Kunhan saan peiton valmiiksi,on tuo lankakasa toivottavasti siirtynyt pois pirtin lattialta tähän tekeleeseen,tai uusiin suunnitelmiin.
Ja se lankakorini.Se on jo täynnä kartiolankoja.
Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille.